Työssä valmistettiin poly(N-isopropyyliakryyliamidia) vesipohjaisissa liuoksissa atominsiirtoradikaalipolymeroinnilla. Valmistettuja polymeerejä liitettiin kemiallisilla sidoksilla poly(bentsimidatsobentsofenantroliiniin), minkä huomattiin parantavan jälkimmäisen kolloidista stabiiliutta vesidispersiossa.
Poly(N-isopropyyliakryyliamidi) on huoneen lämpötilassa vesiliukoinen, mutta kun liuosta lämmitetään yli polymeerin alemman kriittisen liuoslämpötilan, joka on noin 32 °C, saostuu se ulos liuoksesta. Työssä pyrittiin valmistamaan hallitusti moolimassaltaan pieni ja iso homopolymeeri, missä myös onnistuttiin. Samalla saatiin tietoa erilaisten initiaattorien soveltuvuudesta ja niiden rakenteen vaikutuksesta poly(N-isopropyyliakryyliamidin) vesipohjaisiin liuospolymerointeihin. Initiaattorin valinnassa painotettiin nopeaa radikaalinmuodostusta ja soveltuvuutta liitosryhmäksi kahden polymeerin välille.
Poly(bentsimidatsobentsofenantroliini) on täysin konjugoitu rengasrakenteinen polymeeri. Rakenteensa takia se soveltuu hyvin esimerkiksi n-tyypin puolijohteeksi, mutta on rakenteeltaan erittäin jäykkä. Tästä johtuen se on niukkaliukoinen yleisimpiin neutraaleihin liuottimiin. Poly(bentsimidatsobentsofenantroliini) syntetisoitiin polyfosforihapossa ja muodostuneeseen polymeeriin liitettiin karboksyylihappo- ja amiinipääteryhmien muodostamalla amidisidoksella poly(N-isopropyyliakryyliamidi) in situ.
Valmistettuja homopolymeerejä ja lohkokopolymeerejä karakterisoitiin erilaisin menetelmin. Poly(N-isopropyyliakryyliamidin) moolimassoja ja moolimassajakaumia tutkittiin kokoekskluusiokromatografialla, sekä MALDI-TOF -spektroskopialla. NMR-mittauksia käytettiin polymeerien rakenteiden selvittämiseen ja polymerointikinetiikan tutkimiseen. Rakenteita tutkittiin myös UV-Vis - ja infrapunaspektroskopialla, sekä alkuaine- ja termogravimetrisellä analyysillä. Dispersioiden stabiilisuutta tutkittiin visuaalisesti.
Mahdollisissa jatkotutkimuksissa voitaisiin keskittyä N-isopropyyliakryyliamidin propagaationopeuden hallintaan ja lohkokopolymeerin muodostamien partikkeleiden pintavarausten tutkimiseen esimerkiksi zeta-potentiaalimittauksilla. Synteesiä voitaisiin yrittää muokata poly(N-isopropyyliakryyliamidin) tehokkaamman kiinnittämisen saavuttamiseksi.
