Itämeren ylin ranta Suomessa

Itämeren ylimmän rannan rantamerkeistä havaintoja on kerätty kymmeniä vuosia, mutta niistä ei ole ollut koko Suomen kattavaa ArcGIS-pohjaista tietokantaa. Tässä työssä luotiin muinaisrantatietokanta, ASD (Ancient shoreline database), johon koottiin julkaistut tiedot ylimmästä rannasta vanhemmista julkaisuista. Niiden avulla on tehty kartta, joka käsittää Suomen sub- ja supra-akvaattiset alueet. Koottuihin havaintoihin perustuen työssä laadittiin kartta kahdessa resoluutiossa (10 ja 25 m) TIN-verkkomallin avulla. Itämeren altaan ylin ranta tarkoittaa viimeisen jääkauden jälkeistä supra- ja subakvaattista aluetta rajaavaa rantatasoa. Ylin ranta on diakroninen ja sen aikaiset rantamuodostumat ovat muodostuneet Baltian jääjärvestä Anculysjärvivaiheeseen 12 000 – 8 500 BP välisenä aikana. Muinaisrantahavaintoja ylimmän rannan piirissä ovat huuhtoutumisrajat ja moreenikalotit, deltat, kivivyöt, harjun laet, rantatörmät, rantavallit ja -palteet. Muinaisrantakohteet kerättiin ASD:hen pistetyyppisenä tiedostona, jossa on kunkin kohteen sijainti ja korkeus sekä muuta lisätietoa. Korkeuden mittaamiseen käytettiin kolmea eri korkeusmallia. Niistä kaksi oli koko Suomen kattavaa korkeusmallia DEM 10 m ja DEM 25 m (Digital elevation model) ja näiden lisäksi käytettiin 2 m resoluution LiDAR-korkeusmallia (laserkeilausaineisto), joka kattaa vuoteen 2011 mennessä kuvatun materiaalin. DEM 25 m on 25 metrin resoluutiossa oleva korkeusmalli, jota käytettiin alueille, johon LiDAR-korkeusmalli ei ulottunut. DEM 10 m on uudempi 10 metrin resoluutiolla tehty korkeusmalli, jota käytettiin vain aineiston keräyksen loppupuolella. LiDAR-korkeusmallin ja MDOW Hillshade -työkalun avulla työssä tehtiin myös uusia muinaisrantahavaintoja. ASD:hen kerättiin 935 muinaisrantahavaintoa ylimmästä rannasta ja interpoloinnin avuksi määritettiin 69 apupistettä, joiden tarkoitus oli täydentää ASD:n ulkopuolelle jäävät alueet. ASD:n parhaista rantahavaintokohteista interpolointiin ylintä rantaa kuvaava pinta TIN-vekkomallin (Triangulated irregular network) avulla. Tämä pinta vähennettiin rasteriksi muunnetuista DEM 10 m - ja DEM 25 m -korkeusmalleista, ja tuloksena syntyi kaksi supra- ja subakvaattisen alueiden jakavaa eri resoluutiossa olevaa rasterikarttaa, jotka muutettiin polygoneiksi. Tässä mallinnuksessa Baltian jääjärven, Yoldiameren ja Ancylusjärven aikaiset muinaisrantahavainnot yhdistettiin samaan interpolointiin riippumatta 11 600 BP tapahtuneesta Baltian jääjärven noin 28−25 m pudotuksesta. Tuloksena syntyneet kartat vastaavat pääpiirteissään Erosen ja Hailan vuonna 1992 julkaisemaa karttaa. DEM 10 m avulla laskettu kartta on resoluutiolta huomattavasti tarkempi ja se antaa uutta tietoa supra- ja subakvaattisen alueen rajasta Suomessa. DEM 25 m pohjautuva aineisto on hyödyllinen lähinnä suuressa mittakaavassa, sillä se on selvästi karkeapiirteisempi. TIN-malli interpoloi Baltian jääjärven pudotuksen suhteellisen hyvin, mutta tarkempaan tulokseen tarvittaisiin lisää rantapintahavaintoja. Baltian jääjärven piirin ylin ranta mallinnuksessa on 163 m mpy Ensimmäisen Salpausselän pohjoispuolella Hollolassa ja Ancylusjärven ylin ranta on Rovaniemen alueella 220 m mpy.