Happamuus on keskeinen ilmiö kemian opetuksessa. Se on tärkeä myös käsiteltäessä arkielämän ja ympäristön ilmiöitä. Happamuuden ymmärtämiseksi tulee ymmärtää useita muita käsitteitä. Kemian opetuksen kokeellsuuden tavoitteena on tukea oppilasta oppimaan kemiaa, kehittämään taitojaan sekä innostumaan kemian opiskelusta opetussuunnitelmien perusteiden mukaisesti.
Tutkimuksen aihe on ajankohtainen, sillä jokaisen nuoren tulee ymmärtää kemian peruskäsitteitä ja happamuuden vaikutusta ympäristössä päätöksiensä teon pohjana. Tutkimuksessa käsitellään ympäristön happamuuden opettamista kokeellisen työskentelyn kautta 7.–9.-luokkalaisille. Tutkimuksessa peruskoulun oppilaat (N=103) opiskelevat aihetta Kemianluokka Gadolinin Vihreä tehdas - työn avulla, joka muokattiin sopivaksi aiheen opetukseen.
Tutkimuksessa haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Miten happamuus näkyy perusopetuksen 7.–9.-luokkien oppimateriaaleissa? Minkälaiset kokeelliset työt käsittelevät ympäristön happamoitumista? Ymmärtävätkö oppilaat kokeellisuuden kautta happamuuden vaikutusta ympäristöön?
Tulokset analysoitiin käyttäen sisällöanalyysimenetelmiä. Tuloksissa vertailtiin opetuspaikkaa (koulu vai Kemianluokka Gadolin) sekä luokkien oikeita ja väärien vastausten määrää. Tutkimuksessa käytettiin esitestattua kyselylomaketta, joka teetettiin ennen ja jälkeen kokeellisen työn. Jokaisen kysymyksen kohdalla laskettiin merkitsevyysarvo.
Päätuloksena saatiin, että happamuuden opettamista kokeellisuuden kautta auttoi 3/5 kysymyksen kohdalla merkittävästi oppilaita ymmärtämään kemiaa paremmin. Opetuspaikkassa Kemianluokka Gadolinissa oikeiden vastausten määrää nousi 19%. Seitsemäsluokkalaiset (N=30) paransi tuloksia 14%, kahdeksasluokkalaiset (N=32) 22% ja yhdeksäsluokkalaiset (N=41) 16%.
