Terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat luotu usean vuosikymmenen aikana ja ne perustuvat usein toisistaan poikkeaviin tekniikoihin, menetelmiin ja standardeihin. Tällaisten keskenään heterogeenisten järjestelmien välinen yhteistoiminta on ollut hankalasti toteutettavissa. Erityisesti kliinisten dokumenttien välitys järjestelmien välillä on vaatinut huomattavasti ihmistyötä. Järjestelmien yhteistoiminnan automatisoimiseksi on esitetty useita standardeja, joista keskeisimmässä asemassa on ollut HL7-organisaation ylläpitämä sanomastandardi. Sen keskiössä on UML-luokkakaaviona esitetty RIM-viitemalli, joka mallintaa kliinisissä dokumenteissa käytetyn käsitteistön. Edelleen viitemallia rajoittamalla voidaan siitä muodostaa profiileja, jotka kuvaavat ainoastaan tiettyä käyttötarkoitusta varten luodun kliinisen dokumentin käsitemallin, jota kutsutaan RMIM-kaavioksi. Siitä voidaan edelleen johtaa XML-skeema, jota käyttämällä viestin toteuttaja voi tarkistaa toteuttamansa viestin oikeellisuuden. XML-skeema ei kuitenkaan yksinään riitä tarkistamaan kaikkea RMIM-kaaviossa määriteltyjä viestin rajoitteita. Tätä varten on kehitetty mallinteet, jotka lisäävät tarkistuksia joko kerronnallisin toteutusoppain tai koneellisesti prosessoitavilla Schematron-tarkistuksilla. Tässä työssä tarkastellaan miten terveydenhuollon järjestelmien välittämien kliinisten dokumenttien kuvaukset määritellään. Lisäksi työssä tarkastellaan Suomen sähköisen lääkemääräyksen kuvausta RIM-viitemallin ja mallinteiden avulla.
