Puhtaan veden saanti on elinehto. Vesihuolto olisi suunniteltava pahimman skenaarion varalta, koska sen asema keskinäisriippuvaisessa yhteiskunnassa on hyvin keskeinen. Vesihuoltolaitosten toimintavarmuuden parantamisen, pullotetun veden käytön, siirrettävien vesisäiliöiden käytön ja kotitalouskohtaisen pintaveden puhdistuksen lisäksi valmiutta kohotettaessa voitaisiin hyödyntää Suomen ainutlaatuisia pohjavesivaroja.
Matalakairauksen avulla tehtyjä havaintoputkikaivoja voidaan käyttää juomavedenhankinnassa. Kairaaminen ulotetaan maksimissaan kuuden metrin syvyyteen, jotta maan pinnalla pidettävän imupumpun teho riittää pohjaveden ottamiseen. Menetelmää on käytetty pääasiassa pohjavesinäytteiden keräämiseen ja antoisuusmittauksien tekemiseen. Sen lisäksi Puolustusvoimat on ottanut matalakairauksen osaksi vesihuollon järjestelyjään kriisiaikana.
Ympäristöalalla kerätään runsaasti tietoa erilaisiin paikkatietokantoihin, arkistoihin ja tutkimushankkeisiin. Näiden hyödyntäminen poikkeusolojen vesihuollon suunnittelussa vaatii tiedon poimimista ja yhdistämistä. Ennakkoon erotelluilla aineistoilla voidaan parantaa valmius-suunnittelua ja vähentää asiantuntijoiden tarvetta yhdyskuntien kriisinajan vedenjakelun turvaamisessa.
Soranottoalueiden tilaa ja kunnostustarvetta arvioivassa hankkeessa (SOKKA) on koottu maa-aineksen otossa olleita kohteita, jotka ovat pohjavesialueilla. Näissä voitaisiin olettaa löytyvän lähellä maanpintaa olevaa pohjavettä. SOKKA-hanke on valtakunnallinen ja kaikkiin siinä oleviin kohteisiin pääsee ajoneuvoilla.
Tässä työssä yhdistettiin olemassa olevaa tietoa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen SOKKA-hankkeen paikkatietoihin ja pyrittiin arvioimaan, kuinka hyvin niiden avulla voitaisiin varmistaa kohteiden soveltuvuus matalakairaukseen. Tavoitteena on saavuttaa yksinkertainen tulos, jonka avulla voidaan todeta että näistä kohteista saadaan luotettavasti vettä mahdollisissa poikkeusoloissa. Kohteista pyritään muodostamaan verkosto, joka on kattava, ja joka voitaisiin laajentaa valtakunnalliseksi.
Tulokset osoittavat että matalakairaukseen soveltuvien kohteiden verkosto on mahdollista muodostaa olemassa olevan tiedon avulla. Tässä työssä käytettyjen aineistojen avulla kohteet karsiutuvat alkuperäiseen aineistoon verrattuna harvalukuiseksi, mutta verkosto on kuitenkin maantieteellisesti kattava.
