Hopea on kiiltävä metalli, jota käytetään paljon koruissa, aterimissa ja erilaisissa elektroniikan laitteissa. Hopea reagoi helposti ilmassa olevien rikkiyhdisteiden kanssa, mistä johtuu hopeaesineiden tummuminen ajan kuluessa. Hopean pääkorroosiotuote on hopeasulfidi, mutta myös hopeakloridi on yleinen varsinkin meri-ilmastossa.
Tummumisen estämiseksi hopeaa on seostettu muilla alkuaineilla. Korroosionkestävistä metalliseoksista tutkituimpia ovat hopean ja palladiumin seokset, joita on käytetty erityisesti hammaslääketieteessä. Hopea voidaan myös suojata erilaisilla pinnoitteilla, jotka estävät hopean reaktion eri yhdisteiden kanssa. Hopean suojaamiseksi on käytetty perinteisesti orgaanisia lakkoja, kuten selluloosanitraattia. Hopeaa on pinnoitettu myös muilla orgaanisilla pinnoitteilla, kuten polymeereillä ja tioleilla. Tiolit muodostavat itsejärjestyviä monokerroksia hopean pinnalle. Näiden kalvojen suoja perustuu vahvaan Ag-S-sidokseen ja pitkään hydrofobiseen hiilivetyketjuun. Hopeaa on pinnoitettu myös ohuilla metallioksidi- tai nitridikalvoilla. Metallipinnan esikäsittelyn on havaittu parantavan kalvojen passivoitumisominaisuuksia.
Tutkielman kirjallisessa osuudessa käsitellään hopean tummumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä esitellään hopean passivoinnissa käytettyjä menetelmiä. Kokeellisessa osuudessa tutkitaan hopean passivointia näkymättömillä ALD-menetelmällä valmistetuilla pinnoitteilla. Höyrystetyille hopeapeileille kasvatettiin ALD-menetelmällä erilaisia pinnoitteita alumiinioksidista, tantaalioksidista ja titaanioksidista. Pinnoitetuille hopeapeileille tehtiin EN ISO 4538-standardin mukainen tioasetamidikorroosiokoe, jossa hopeat altistuivat rikkivedylle. Hopeapeilit valokuvattiin ja niiden heijastus mitattiin ennen altistusta ja säännöllisin aikavälein altistuskokeen aikana. Paras suoja saavutettiin alumiinioksidin ja tantaalioksidin nanolaminaattirakenteisella pinnoitteella, jonka paksuus oli noin 60 nm.
