Kaupunkien kehitystä koskevassa keskustelussa on viimeisten vuosikymmenten aikana vakiintunut käsitys kaupunkien muutoksesta, joka on ilmennyt erityisesti kaupunkirakenteen hajoamisena ja uudenlaisena monikeskuksisuutena. Perinteisesti säteittäisesti järjestetyt joukkoliikenteen runkoyhteydet eivät ole pystyneet vastaamaan tähän kehitykseen yhtä hyvin kuin kehäteiden ja sisääntuloväylien muodostama moottoriväylien verkosto. Poikittaisliikenteen merkitystä osana kaupunkikehitystä ei kuitenkaan ole juuri tutkittu.
Tutkimuksessa käsiteltiin pääkaupunkiseutua, jossa saavutettavuutta ja ihmisten liikkumista on tutkittu paljon eri näkökulmista. Tutkimusta, jossa keskityttäisiin nimenomaan poikittaismatkoihin, ei kuitenkaan ole tehty. Tutkimuksen tavoitteena oli hahmottaa, miten poikittaisliikennettä pitäisi pääkaupunkiseudulla kehittää ja miten poikittaisliikenne kytkeytyy yleiseen suurkaupunkien kehitykseen.
Tutkimusongelmaa lähestyttiin Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) vuosina 2007–2008 keräämän matka-aineiston avulla. Aineiston matkat jaoteltiin erilaisiin ryhmiin niiden alku- ja päätepisteiden perusteella. Näin aineistosta oli mahdollista poimia poikittaismatkat, visualisoida ne kartalle ja verrata niitä muuntyyppisiin matkoihin. Tavoitteena oli ymmärtää poikittaisliikenteen merkitys, sen alueelliset erot ja erityispiirteet.
Poikittaismatkat muodostavat 16 prosenttia kaikista pääkaupunkiseudun matkoista, mutta pitkistä matkoista ne muodostavat yli kolmanneksen. Poikittaismatkojen päätepisteitä tarkasteltaessa painottuvat monet alakeskukset, mutta myös suuret työpaikkakeskittymät. Poikittaisliikenteen suhteellinen merkitys on hieman suurempi pääkaupunkiseudun länsipuolella kuin itäpuolella. Poikittaismatkoissa joukkoliikenteen kulkutapaosuus on suhteellisen matala, mutta esimerkiksi matkan keston, tarkoituksen ja ajankohdan perusteella ne muistuttavat paljon esikaupungin ja keskusten välisiä matkoja.
Poikittaisten joukkoliikenneyhteyksien kehittäminen on väistämättä yksi keino, jolla pääkaupunkiseudun ja suurkaupunkien kehitystä voitaisiin ohjata nykyistä kestävämpään suuntaan. Poikittaisliikenteen kehittäminen tulisi kuitenkin kytkeä osaksi muita suunnitelmia ja olemassa olevaa liikennejärjestelmää.
