Energiantuotannon riskit ovat koko ajan pinnalla keskustelussa ja maailma pyrkii vähitellen kohti vähempipäästöisiä energiamuotoja. Energiamuotojen välinen vertailu on kuitenkin vaikeaa ilman yhtenäisiä vertailukeinoja. Jotta energian tuotantoa voidaan muuttaa kohti vähäpäästöisempää yhteiskuntaa, täytyy sen nykyiset riskit tiedostaa hyvin. Työn tarkoituksena on tarkastella kuutta erilaista menetelmää tuottaa energiaa nimenomaan Suomen näkökulmasta.
Tarkastelun alla ovat kivihiili-, ydin-, turve-, puu-, aurinko- ja tuulivoimalla toimivat energialaitokset. Eri energiamuodoille on tehty arvioita koko elinkaaren aikana syntyvistä päästöistä sekä riskeistä ympäristöön, yleisöön ja työntekijään.
Työssä on käytetty kaikille voimalaitoksille samaa energiamäärää eli 0.7 gigawattivuotta, joka on tuotettavissa 1000 MW:n voimalaitoksella yhden vuodena aikana.
Työntekijäriskejä on tarkasteltu menetettyjen työpäivien muodossa. Menetetyt työpäivät on saatu tutkimalla eri tapaturmatilastoja vakavuuden mukaan. Ympäristöriskejä on tarkasteltu päästöjen kautta. Yleisöriskinä on käytetty energiantuotantoketjun aikana syntyneiden pienhiukkasten aiheuttamia terveysvaikutuksia.
Lopputuloksena on saatu jokaiselle energiamuodolle menetettyjä työpäiviä 0.7 gigawattivuotta kohden. Näin on luotu tapa, jolla energiamuotojen vertailu on mahdollista. Eniten työntekijäriskejä syntyy kivihiilivoimalla suuren kaivososuuden sekä polttovaiheen päästöjen aiheuttamien vaikutusten vuoksi. Vähiten riskejä sisältää ydinvoima, jonka työntekijäriskit ovat 12 % kivihiilen riskeistä. Biovoima tuottaa eniten pienhiukkaspäästöjä ja aiheuttaa suurimman yleisöriskin.
Tutkimus perustuu laajaan taustatyöhön ja haastatteluihin eri energiatoimijoiden kanssa. Työssä on pyritty käyttämään mahdollisimman paljon Suomessa mitattuja arvoja eri päästöille.
