Vetovoimamalli kaupan palveluverkon suunnittelussa ja vaikutusten arvioinnissa

Kaupan rakennemuutoksen vaikutuksesta keskustojen merkitys kauppapaikkoina on vähentynyt. Kaupan rakennemuutos ilmenee selvimmin kaupan yksikkökoon kasvuna ja sijaintilogiikan muutoksena kaupan sijoittuessa yhä suuremmassa määrin keskustojen ulkopuolelle kasvaneisiin myymäläkeskittymiin. Pahimmillaan tämä vaarantaa kaupunkien keskustojen elinvoiman ja voi vaikuttaa haitallisesti kaupan saavutettavuuteen. Pitkään kaupan sijaintilogiikka kulki käsi kädessä yhdyskuntien kehittämisen periaatteiden kanssa, mutta nopean yhteiskunnallisen kehityksen, kuten autoistumisen myötä, kaupan tarpeet alkoivat etääntyä yhdyskuntien kehittämisen periaatteista. Tämän kehityksen huomattiin tuottavan merkittäviä vaikutuksia niin ihmisiin, ympäristöön kuin yhdyskuntarakenteeseen. Kaupan sijainnin ohjaus on pitkän prosessin seurauksena muotoutunut osaksi alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää, jonka yhtenä tavoitteena on yhdyskuntarakenteen ja kaupan palveluverkon kestävän ja tasapainoisen kehityksen turvaaminen ja yhteensovittaminen sekä kaupan palveluverkon muutosten tuottamien vaikutusten arviointi ja hallinta. Kaupan palveluverkon suunnittelu pyrkii vastaamaan tavoitteisiin ja lainsäädännössä asetettuihin vaatimuksiin. Tämä tutkimus pyrkii osaltaan vastaamaan tähän haasteeseen kehittämällä menetelmää, jolla kaupan palveluverkon merkittävien muutosten vaikutuksia voidaan arvioida. Tutkimuksen tavoitteeksi muodostui arvioida kuluttajan ostokäyttäytymisen teoriaan, perinteisen kvantitatiivisen maantieteen teorioihin ja spatiaaliseen vuorovaikutukseen perustuvan vetovoimamallin soveltuvuutta kaupan palveluverkon suunnittelun ja vaikutusten arviointiin erityisesti keskusta-alueisiin kohdistuvien vaikutusten sekä seudullisuuden arvioinnin näkökulmasta. Tavoitetta lähestyttiin työssä kehitetyllä menetelmällä, jolla Huffin vetovoimamalli kalibroitiin empiirisen asiointiaineiston perusteella ja jota sovellettiin Tampereen asiointialueen erikoiskauppaan. Tulokset osoittavat, että vetovoimamalli soveltuu välineeksi kaupan palveluverkon suunnitteluun ja vaikutusten arviointiin, etenkin, jos mallia hyödynnetään kalibroimalla se empiirisen asiointiaineiston perusteella. Sen lisäksi, että mallin tuottamia vaikutusalueita voi tulkita kartografisesti, voi niiden avulla tuottaa myös konkreettisia numeerisia tuloksia potentiaalisista vaikutuksista. Vaikutuksia voidaan tulkita sekä niiden voimakkuuden että alueellisen levinneisyyden kautta, ja mallin avulla voidaan tuottaa helposti erilaisia skenaarioita päätöksenteon tueksi. Tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että kuluttajien ostokäyttäytyminen on monimutkainen prosessi ja vain osa siitä pystytään yleistason mallin avulla ennustamaan, joten mallin tuottamiin tuloksiin joudutaan aina suhtautumaan tietyllä epävarmuudella. Tässä tutkimuksessa sovellettu menetelmä antaa tarkoituksenmukaiseen tulkintaan kuitenkin hyvät lähtökohdat, sillä kun mallin tilastollinen toimivuus tiedetään, voidaan tuloksille antaa myös sen mukainen painoarvo. Tutkimuksessa tunnistettiin myös useita keinoja kehittää mallia ja sen tuloksia edelleen, jotta niissä esiintyviä heilahteluja ja epävarmuuksia voidaan pienentää. Keinoiksi tunnistettiin muun muassa mallin parametrien estimointi siten, että empiirisen asiointiaineiston sisältämien satunnaisuuksien vaikutus minimoidaan, useiden kaupan määrää ja vetovoimaa kuvaavien lähtöaineistojen parantaminen sekä mallissa käytetyn saavutettavuusmittarin kehittäminen vastaamaan paremmin nykykuluttajan liikkumista. Mallinnuksen soveltuvuus käytännön vaikutusten arviointiin on kuitenkin oma haasteensa, johon tutkimusta pitää myös suunnata. Kehittyneiden matemaattisten menetelmien ja mallien hyödyntäminen on usein kiinni resursseista ja osaamisesta, joten käyttökelpoisten mallien täytyy olla läpinäkyviä ja helppokäyttöisiä työkaluja, joissa oletukset ja yleistykset ovat tuotu avoimesti esiin.