Ilmastonmuutoksen tultua tieteellisesti tietoisuuteen ja 1900-luvun viimeisen kolmanneksen aikana tapahtuneen 'ympäristöherätyksen' myötä on lähdetty etsimään ratkaisuja kasvihuonekaasujen vakauttamiseksi. Ilmastopolitiikka painottaa jatkuvasti enemmän kestävän energian, etenkin uusiutuvien energialähteiden käyttöä avaimena kasvihuonekaasujen hillitsemiseksi. Samalla ympäristöstään ja vaikutusmahdollisuuksistaan tietoisempi kansalainen on merkittävässä asemassa lähiympäristönsä kehityksestä ja suunnittelusta. Useat maat EU:n johdolla ovat asettaneet kunnianhimoisia tavoitteita uusiutuvien energialähteiden kapasiteetin kasvattamiseksi. Tuulivoimalla on oletettu olevan suuri rooli tavoitteiden saavuttamiseksi. Tuulen potentiaalia energialähteenä ei ole kuitenkaan täysin hyödynnetty, etenkään Suomessa. Suomella on hyvät edellytykset tuulivoiman tuotannolle, sillä rannikoilla, merialueilla ja Lapin tuntureilla tuulee varsin paljon. Suomella on kuitenkin vielä matkaa verrattuna muiden Euroopan maiden tuulivoimatuotantoon. Suomessa tuulivoiman osuus vuonna 2011 kokonaiskulutuksesta oli 0,5 %. Tutkimukset osoittavat, että ihmiset kannattavat ideaa uusiutuvan energian kehittämisestä ja tuulivoiman hyödyntämisestä energialähteenä. Kannatuksen on kuitenkin huomattu laskevan radikaalisti paikallisten hankkeiden yhteydessä.
Syy tuulivoimahankkeiden viivästymiselle tai hankkeiden kaatumiselle on liitetty paikallisten asukkaiden vastustukseen. Tuulivoimaloiden paikallinen vastustus on Suomessa verrattain uusi ilmiö, sillä laajoja tuulipuistohankkeita on vasta viime vuosina alettu suunnitella. Vastustusta selitettäessä on usein viitattu NIMBY (Not In My Back Yard) -ilmiöön. Ajatusmallin mukaan ihmiset kannattavat tuulivoimaa abstraktilla tasolla, mutta vastustavat tiettyjä paikallisia hankkeita, itsekkäistä syistä. Itsekkäät syyt liitetään usein alueidenkäyttöön, kuten ulkoiluun sekä voimaloiden läheisyyteen. Tuulivoimaloiden vastustukseen on esitetty lukusia syitä. Syyt vastustukseen liittyvät usein voimaloista koituviin ympäristö- ja terveysriskeihin. Melun ja vilkkumisen oletetaan olevan terveydelle haitallista ja voimaloiden pelätään aiheuttavan linnustokuolemia. Esiin on myös noussut kysymys oikeudenmukaisuudesta, maan 'arvosta', asukkaiden sosiaalis-ympäristöllisestä paikkaan kiintymisestä sekä taloudellisuudesta. Useimmiten paikallinen vastustus on liitetty voimaloista aiheutuviin maisemavaikutuksiin. Tuulivoimalat ovat teknisiä rakenteita, jotka eroavat usein materiaaliltaan ja luonteeltaan ympäristöstään, ja luovat ympärilleen teknistä maisemakuvaa.
Vuonna 2013 aloitettiin Keski-Pohjanmaalla 8 tuulivoimapuistohankkeen suunnitteluvaihe. Kannuksen alueen tuulipuistoon ollaan suunnittelemassa 17 voimalaa ja Toholammin alueelle noin 100 voimalaa. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää mitkä tekijät vaikuttavat voimaloiden suunnittelunaikaiseen vastustukseen. Lähestyn aihetta lähiasukkaita koskevan kyselytutkimuksen sekä diskurssianalyysin kautta. Tuulivoimaloiden vastustuksen tutkiminen perustuu usein strukturoituun kyselylomakkeeseen. Tämän tutkimustradition nimissä päädyin käyttämään samaa menetelmää tuodakseni esiin vastustuksen asteen luonnetta. Menetelmän avulla saan ilmiöstä kattavan kuvan. Aineisto on avattu tilastollisin menetelmin ja keskustelussa esiin nousseet puhetavat analysoitu perusteellisesti. Diskurssianalyysin avulla syvennän asukasnäkökulmaa, sen avulla asukkaiden mietteitä ja vastustukseen ajavia syitä saadaan avattua laajemmin. Tutkielma tarjoaa kattavan kuvan siitä, mikä johtaa paikalliset asukkaat vastarintaan tuulipuistohankkeita vastaan ja miten vastustusta voidaan jo hankkeen alkuvaiheessa vähentää.
