| dc.date.accessioned |
2014-08-15T07:03:58Z |
und |
| dc.date.accessioned |
2017-10-24T12:03:36Z |
|
| dc.date.available |
2014-08-15T07:03:58Z |
und |
| dc.date.available |
2017-10-24T12:03:36Z |
|
| dc.date.issued |
2014-08-15T07:03:58Z |
|
| dc.identifier.uri |
http://radr.hulib.helsinki.fi/handle/10138.1/4124 |
und |
| dc.identifier.uri |
http://hdl.handle.net/10138.1/4124 |
|
| dc.title |
Jupiterin magnetosfäärin vuorovaikutus Galilein kuiden kanssa |
fi |
| ethesis.discipline |
Theoretical Physics |
en |
| ethesis.discipline |
Teoreettinen fysiikka |
fi |
| ethesis.discipline |
Teoretisk fysik |
sv |
| ethesis.discipline.URI |
http://data.hulib.helsinki.fi/id/C29de80f-21cd-424a-b706-b564d642b058 |
|
| ethesis.department.URI |
http://data.hulib.helsinki.fi/id/3acb09b1-e6a2-4faa-b677-1a1b03285b66 |
|
| ethesis.department |
Institutionen för fysik |
sv |
| ethesis.department |
Department of Physics |
en |
| ethesis.department |
Fysiikan laitos |
fi |
| ethesis.faculty |
Matematisk-naturvetenskapliga fakulteten |
sv |
| ethesis.faculty |
Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta |
fi |
| ethesis.faculty |
Faculty of Science |
en |
| ethesis.faculty.URI |
http://data.hulib.helsinki.fi/id/8d59209f-6614-4edd-9744-1ebdaf1d13ca |
|
| ethesis.university.URI |
http://data.hulib.helsinki.fi/id/50ae46d8-7ba9-4821-877c-c994c78b0d97 |
|
| ethesis.university |
Helsingfors universitet |
sv |
| ethesis.university |
University of Helsinki |
en |
| ethesis.university |
Helsingin yliopisto |
fi |
| dct.creator |
Pekonen, Pasi |
|
| dct.issued |
2014 |
|
| dct.language.ISO639-2 |
fin |
|
| dct.abstract |
Jupiter on aurinkokuntamme viides planeetta Auringosta lukien. Se on suurin aurinkokunnan neljästä jättiläisplaneetasta ja on massaltaan yli kaksi kertaa aurinkokunnan muiden planeettojen yhteenlaskettua massaa suurempi. Myös Jupiterin magneettikenttä on voimakkain kaikista aurinkokunnan planeettojen magneettikentistä. Alue, jossa Jupiterin magneettikenttä hallitsee varautuneiden hiukkasten liikettä aurinkotuuleen nähden, on myös suurin tunnettu planeetan magnetosfääri. Galilein löytämät Jupiterin kuut Io, Europa, Ganymedes ja Kallisto ovat sen suurimmat kuut.
Ensimmäiset havainnot Jupiterin magnetosfäärin ilmiöistä tehtiin Maasta käsin, kun havaittiin magnetosfäärissä liikkuvien varautuneiden hiukkasten lähettämiä radiosignaaleja. Radiohavaintojen jälkeen kaukoputkilla havaittiin Maasta käsin neutraaleja natrium- ja kalium-atomeja, sekä rikki-ioneja, Ion lähellä. Näitä havaintoja seurasi Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinnon, NASA:n eri avaruusluotainten tekemät mittaukset Jupiterin ohilentojen aikana vuosien 1972 ja 2007 välillä. Jupiterin magnetosfääri onkin parhaiten tunnettu magnetosfääri Aurinkokunnassa Maan magnetosfäärin jälkeen.
Jupiterin magnetosfäärin vuorovaikutus Galilein kuiden kanssa on laaja tutkimuskohde. Siihen liittyy planeettojen ja kuiden synnyn ja kehityksen selvittäminen, miten sekä kaasujättiläisten että kiviplaneettojen magneettikentät syntyvät ja magnetosfäärin sisällä oleva plasman alkuperän ja liikkeen selvittäminen.
Galilein kuista erityisesti Io vaikuttaa Jupiterin magnetosfääriin. Tulivuoritoiminnaltaan hyvin aktiivinen Io tuottaa massaltaan pääosan plasmasta, sekä neutraaleista atomeista ja molekyyleistä, Jupiterin magnetosfäärin sisällä. Koska Iosta peräisin oleva plasma muodostuu aurinkotuulen plasman protoneja raskaammista ioneista, on sen suurentava vaikutus Jupiterin magnetosfäärin kokoon voimakas. Myös Europasta, Ganymedeksestä ja Kallistosta irtoaa kuiden jääpintaan osuvan säteilyn ja hiukkastörmäysten irroittamia atomeja ja molekyylejä Jupiterin magnetosfääriin. Lisäksi näillä kolmella jääkuorisella Galilein kuulla on havaittu indusoituneiden sähkövirtojen synnyttämät heikot magneettikentät. Ganymedeksellä on myös oma magneettikenttä, ainoana kuuna Aurinkokunnassa. Jupiterin magnetosfääri onkin Aurinkokunnan kaltainen sen sisältämän Ganymedeen magnetosfäärin vuoksi.
Ion ja muiden plasmanlähteiden hiukkastuotannon vastapainona plasman on myös poistuttava Jupiterin magnetosfääristä. Tämä tapahtuu plasman siirtyessä ensin Ion plasmatorukseen Jupiterin ympärillä, sitten plasmalevyyn sisemmässä magnetosfäärissä ja plasmalevystä ulommas Jupiterin magnetosfäärin pyrstöön. Galileo-luotain havaitsi Jupiterin magnetosfäärissä plasman irtoamisen kohti pyrstöä, kun etäisyys Jupiteriin oli noin sata Jupiterin sädettä. Ennen New Horizons -luotainta Jupiterin pyrstöä ei oltu tutkittu tätä Galileon havaintoa kauempana. New Horizons teki mittauksia matalaenergisistä ioneista etäisyyksien 200 ja 2500 Jupiterin sädettä välillä ja tutki magnetosfäärin pyrstössä liikkuvaa plasmaa.
Jupiteria tutkimaan on lähetetty Juno-luotain, ja Euroopan avaruustutkimus järjestö suunnittelee JUICE-luotainta pääasiassa jäisten Galilein kuiden tutkimiseen. |
fi |
| dct.language |
fi |
|
| ethesis.language.URI |
http://data.hulib.helsinki.fi/id/languages/fin |
|
| ethesis.language |
Finnish |
en |
| ethesis.language |
suomi |
fi |
| ethesis.language |
finska |
sv |
| ethesis.thesistype |
pro gradu-avhandlingar |
sv |
| ethesis.thesistype |
pro gradu -tutkielmat |
fi |
| ethesis.thesistype |
master's thesis |
en |
| ethesis.thesistype.URI |
http://data.hulib.helsinki.fi/id/thesistypes/mastersthesis |
|
| dct.identifier.urn |
URN:NBN:fi-fe2017112252156 |
|
| dc.type.dcmitype |
Text |
|
