Syklisiä imiinejä on eristetty ja niiden rakenteita on määritelty 1990-luvulta alkaen. Syklisiä imiineitä ovat spirolidit, gymnodimiinit, pinnatoksiinit, preteriatoksiinit, prorosentrolidit ja spiro-prorosentrimiinit. Koska syklisten imiinien myrkyllisyydestä ihmisille ei ole tarpeeksi tietoa, ei niiden pitoisuuksille simpukoissa ole asetettu raja-arvoa, eikä niitä kontrolloida. Yhdisteet ovat kuitenkin sisältyneet perinteisesti käytettyyn hiiritestiin, joka ilmaisee myrkkyjen kokonaispitoisuuden. Koska nestekromatografia-tandemmassaspektrometria on nyt korvannut hiiritestin virallisena säännösteltävien lipofiilisten toksiinien analyysimenetelmänä, jäävät sykliset imiinit analysoimatta ja markkinoille saattaa päätyä yhdisteitä sisältäviä simpukoita. Tutkijat ovatkin viime aikoina olleet kiinnostuneita syklisten imiinien kvantitatiivisten analyysimenetelmien kehittämisestä. Kirjallisessa osassa katsastetaan aihealueen tutkimustieto (2004–20014).
Syklisten imiinien määrittämiseen simpukoista on käytetty lähes yksinomaan nestekromatografia-tandemmassaspektrometriaa. Menetelmiä on kehitetty joko niin, että on optimoitu vain syklisten imiinien analysointi tai on käytetty monitoksiinimenetelmää, jossa syklisten imiinien lisäksi detektoidaan muita yhdisteryhmiä. Suurin osa tutkijaryhmistä on keskittynyt kehittämään monitoksiinimenetelmää, jossa syklisiä imiinejä analysoidaan yhdessä säännöstellyiden lipofiilisten yhdisteiden kanssa. Syklisisistä imiineistä lähinnä 13-desmetyylispirolidi C:n ja gymnodimiinin A:n pitoisuuksia on määritetty. Muiden yhdisteiden ja analogien määrittämistä on haitannut sertifioitujen standardien ja materiaalien puute. Menetelmissä on tutkittu lähinnä erilaisia kromatografisia olosuhteita (hapan, emäksinen, neutraali). Muutama tutkijaryhmä on myös validoinut kehittämänsä menetelmän sisäisesti laboratoriossaan.
Kokeellisessa osassa käsitellään hydrofiilisen vuorovaikutuskromatografia-tandemmassaspektrometriamenetelmän (HILIC-MS/MS) kehittämistä esikäsittelyineen saksitoksiinien pitoisuuksien määrittämiseksi simpukoista Elintarviketurvallisuusvirastossa. Optimaaliset HILIC-MS/MS -olosuhteet muodostivat kompromissina aikaisin eluoituvien neutraalien ja lopussa eluoituvien kahdenarvoisten johdannaisten välille. Useista testatuista erilaiseen vuorovaikutukseen perustuvasta kiinteäfaasiuuttosorbentista ja muista puhdistusmenetelmistä vain HILIC-patruuna pidätti ja eluoi kaikki myrkyt edellyttäen että näytteen vesipitoisuus ei ylittänyt 14 %. Tutkituista uutoista toimi parhaiten uutto asetonitriilivesimuurahaishapposeoksella, johon lisättiin ennen kiinteäfaasiuuttoa asetonitriiliä (veden osuus 10 %). Kun kehitetyllä menetelmällä analysoitiin saksitoksiineja, havaittiin voimakas matriisivaikutus (5-52 %). Saanto vaihteli erittäin paljon eri analogien ja tutkittujen pitoisuuksien välillä (11–156 %) Tutkitun Euroopan vertailulaboratorion näytteen saksitoksiini-, gonjautoksiini 2-, gonjautoksiini 3- ja dekarbamouyyliisaksitoksiinipitoisuudet olivat vertailukelpoisia muiden vertailulaboratorion testiin osallistujien tulosten kanssa. Näytteestä löytyneen GTX 1 ja 4 -yhdisteiden huono resoluutio esti yhdisteiden kvantitoinnin.
