Tutkimuksessa tarkastellaan luokkahuonekeskusteluja kemian opettamisessa. Tutkimuksen taustalla on sosiokulttuurinen oppimiskäsitys sekä opetussuunnitelmien muutos, joka korostaa keskustelun merkitystä osana mielekästä oppimista ja tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista. Luokkahuonekeskustelu mielletään opetuskeskusteluna, joissa oppilaiden äänille pyritään antamaan lisää tilaa osana opetusta. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä luokkahuonekeskusteluiden merkityksestä kemian opetuksessa.
Tutkimus kokoaa yhteen opetuskeskusteluja sivuavaa teoriaa ja tieteellistä tutkimusta sekä opettajien kokemusperäistä tietoa yhtenäiseksi kuvaukseksi luokkahuonekeskusteluista. Aineisto kerättiin haastattelemalla viittä kemian opettajaa. Haastatteluissa ilmeni opetuskeskustelun tutkimuksessa aiemmin huomioimaton puoli. Opettajat asettavat luokkahuonekeskusteluille ristiriitaisia odotuksia. Keskusteluun osallistuvan oppilaan odotetaan ideaalisessa tilanteessa esittävän sekä johdonmukaisia perusteluja että varauksettomia ja suodattamattomia kommentteja.
Haastatteluissa havaittiin, että luokkahuonekeskusteluissa korostuu entisestään opettajien tasapainoilu tieteellisen tiedon opettamisen ja oppilaiden mahdollisimman laajan osallisuuden välillä. Dialogisen opettamisen lähestymistapa sopii tämän tasapainottelun ymmärtämiseen kemian opettamisessa ja se on siksi mielekästä ottaa huomioon monipuolisempien keskusteluvälineiden kehittämisessä. Tarkemman kokonaiskuvan saamiseksi luokkahuonekeskusteluista olisi jatkossa tärkeää tutkia opetuskeskusteluiden etenemistä luokkahuoneista käsin sekä selvittää oppilaiden kokemuksia keskusteluista.
