Nykyaikainen lääkeaineiden kehitys ja valmistus eivät olisi mahdollisia ilman kehittynyttä kemian tietämystä ja osaamista. Lääkkeiden, lääkeaineiden ja rohdosten konteksti on selkeä esimerkki oppilaille, siitä missä kemian osaamista tarvitaan. Lisäksi kemianopettajan yhtenä tehtävänä on luonnontieteellisesti sivistyneiden oppilaiden kasvattaminen, joten lääkkeiden, lääkeaineiden ja rohdosten kemiaan liittyvien asioiden tunteminen on yksi tärkeä konteksti lukion kemianopetuksessa.
Viime aikoina tutkimustulokset ovat osoittaneet suomalaisten nuorten kiinnostuksen kemiaa ja luonnontieteitä kohtaan hiipuvan. Tilanne on samankaltainen myös kansainvälisesti. Tutkijat ovat ehdottaneet ratkaisuksi kiinnostuksen herättämiseen esimerkiksi kontekstuaalista kemian opetusta sekä tutkimuksellista kokeellista työskentelyä.
Tässä kehittämistutkimuksessa haluttiin tutkia sitä, miten lääkkeiden, lääkeaineiden ja rohdosten kemiaa tällä hetkellä opetetaan lukioissa. Teoreettisena ongelma-analyysinä tässä tutkimuksessa on tutustuttu aiempiin tutkimuksiin kokeellisesta kemian opetuksesta, kiinnostuksen muodostumisesta, tutkimuksellisuudesta sekä kontekstuaalisuudesta. Empiirinen ongelma-analyysi eli tarveanalyysi toteutettiin oppikirja-analyysinä lukion kemian oppikirjoille.
Ongelma-analyysit tuottivat muutamia selkeitä tuloksia. Oppilaiden kiinnostus voidaan herättää ja ylläpitää, mutta se vaatii ulkopuolista tukea sekä oppilaiden osallisuutta ja aktivointia. Kontekstuaalisuudella voidaan tukea oppilaan kiinnostuksen heräämistä. Tutkimuksellinen lähestymistapa kemian opetuksessa saa oppilaat osallistumaan enemmän opetukseen ja täten mahdollisesti kiinnostumaan kemiasta ja sen opiskelusta. Kokeellisessa kemianopetuksessa on myös haasteita hyötyjen lisäksi.
Oppikirja-analyysin perusteella voidaan todeta, että lääkkeet ja lääkeaineet ovat yksi kirjoissa huomioitu konteksti. Rohdosten kemiaa oppikirjat eivät sisältäneet lähes ollenkaan. Oppikirjojen lääkkeisiin ja lääkeaineisiin liittyvät maininnat ovat luonteeltaan lyhyitä, eikä kontekstia juuri syvennetä. Lääkkeitä ja lääkeaineita on tasaisesti eri kemian käsitteiden yhteydessä, painottuen kuitenkin orgaanisiin yhdisteisiin ja niiden reaktioihin. Kokeellisia töitä lääkeaineisiin liittyen oppikirjoissa oli vain vähän ja ne liittyivät kaikki asetyylisalisyylihappoon. Lisäksi oppikirjoissa nimeltä mainituista lääkeaineista asetyylisalisyylihappo oli kaikkein yleisin.
Aiemman tutkimuksen ja tarveanalyysin tuottamien tulosten pohjalta kehitettiin neljä tutkimuksellista kokeellista työtä ja niihin työohjeet. Kahdessa työohjeessa tutkitaan lääkeaineita ja kahdessa muussa tutustutaan suomalaisittain hyvin tuttuun rohdostuotteeseen, pihkaan. Kontekstin ja tutkimuksellisuuden taso vaihtelevat hieman töiden välillä. Tämä kehittämistutkimus ei sisällä tuotoksen eli kokeellisten töiden arviointia. Tutkimuksen jatkon kannalta olisi tärkeä, että kehitettyjä kokeellisia töitä testattaisiin oppilasryhmien kanssa. Näin voitaisiin arvioida kehittämistuotoksen onnistuneisuutta ja asetettujen tavoitteiden täyttymistä. Kuitenkin jo tällaisenaan tämä kehittämistutkimus esittelee tärkeää tietoa lääkeaineiden, lääkkeiden ja rohdosten opetuksen tilasta oppikirjojen perusteella sekä tarjoaa neljä kokonaan uutta kokeellista työtä.
