Ympäristötietoisuuden lisääntyminen nykyaikana on johtanut siihen, että myös sotilaallisesta toiminnasta syntyviin ympäristövaikutuksiin on ryhdytty kiinnittämään entistä enemmän huomiota. Näin on käynyt myös Suomen Puolustusvoimissa, jonka on toisaalta harjoitettava käytännössä sotilaallisen suorituskyvyn luomiseksi ja ylläpitämiseksi, mutta myös huomioitava toiminnastaan syntyvät ympäristövaikutukset. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää kansainvälisen tutkimuksen pohjalta ja Suomen Puolustusvoimien näkökulmasta, millaisia ympäristövaikutuksia sotilaallisesta toiminnasta syntyy ja onko tunnistettavissa positiivisia ympäristövaikutuksia. Lisäksi tarkastellaan, miten kansainvälisen tutkimuksen ja Puolustusvoimien näkökulmat eroavat toisistaan. Aihe rajattiin käsittelemään maavoimien rauhan ajan ampuma- ja harjoitustoimintaa.
Tutkimus toteutettiin pääosin kirjallisuustutkimuksena. Aineisto koostui kansainvälisistä tutkimuksista laadituista artikkeleista, jotka olivat peräisin laadukkaista tieteellisistä sarjoista. Osa lähteistä oli Suomen Puolustusvoimien julkisiksi luokiteltuja julkaisuja. Tutkimuksen taustalla oli Puolustusvoimien tutkimuslaitokselle laadittu raportti 'Ympäristönsuojelu ja –johtaminen puolustushallinnossa', jonka pohjalta tutkimukseen sisällytettiin myös puolustushallinnon ympäristöasiantuntijoille toteutetuista haastatteluista saatua aineistoa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidulla menetelmällä.
Sotilaallisen toiminnan merkittävimmät ympäristövaikutukset olivat tämän tutkimuksen perusteella melu ja tärinä, metalli- ja räjähdysainepäästöt, fyysiset vaikutukset maaperään ja kasvillisuuteen, vesistövaikutukset, ilmaan muodostuvat päästöt, vaikutukset eläinten käyttäytymiseen ja populaatioihin sekä biodiversiteettivaikutukset. Kansainvälisessä tutkimuksessa painottuivat erityisesti metalli- ja räjähdysainepäästöt, fyysiset vaikutukset, eläinten käyttäytymiseen ja populaatioihin kohdistuvat vaikutukset sekä biodiversiteettivaikutukset. Suomen Puolustusvoimat taas keskittyi toimintansa turvaamisen kannalta tärkeimpiin ympäristönäkökohtiin, joita olivat melu ja tärinä, metalli- ja räjähdysainepäästöt sekä biodiversiteettivaikutukset.
Sotilaallisen toiminnan ympäristövaikutukset voidaan jakaa kahteen luokkaan, häiriöihin ja päästöihin. Päästöjä voidaan pitää pääasiallisesti negatiivisina vaikutuksina. Häiriöistä vain vesistövaikutukset olivat selkeästi negatiivisia, muut luokiteltiin pitkälti neutraaleiksi. Positiiviset vaikutukset liittyivät lähinnä biodiversiteettiin, jonka havaittiin monissa tapauksissa hyötyvän ympäristön sietokyvyn kannalta sopivantasoisista häiriöistä ja sotilasalueisiin liittyvistä muun käytön rajoituksista. Sotilaallisen toiminnan ympäristövaikutusten moninaisuuden voidaan nähdä korostavan niiden hallintakeinojen merkitystä.
