Työssä tarkastellaan sähköisen lääkemääräyksen toteutusta, joka pohjautuu kliinisen dokumentin arkkitehtuuri -standardiin (Clinical Document Architecture, CDA). CDA puolestaan pohjautuu HL7 V3-sanomastandardiin (Health Level 7 Version 3). Aluksi työssä käydään läpi CDA-standardin rakenne ja tietotyypit sekä millaisia vaatimuksia se asettaa kliinisille dokumenteille. Tämän jälkeen tarkastellaan sähköisen lääkemääräyksen tietosisältöä ja rakennetta sekä CDA:n asettamien vaatimusten täyttymistä.
Työn tavoitteena on hahmottaa sähköisen lääkemääräyksen rakenteen ongelmakohtia, määrittää sähköisen lääkemääräyksen elinkaari sekä tarkastella, mitä eResepti- ja sähköinen lääkemääräys -termeillä tarkoitetaan lääkemääräyksen elinkaaren kontekstissa. Lääkemääräyksen rakennetta tarkastellaan suhteessa CDA-standardin mukaiseen rakenteeseen. Elinkaaren rakennetta ja lääkemääräyksen prosessien vaikutusta siihen tarkastellaan sen aikana muodostuvan tietorakenteen avulla.
Sähköisen lääkemääräyksen rakenteessa havaittiin jo CDA:sta juontuvia ongelmia tapahtuma-luokkien epäselkeässä käytössä dokumentin rakenneluokkina, epäeheissä tietokokonaisuuksissa sekä ei-tapahtumien kuvaamisessa tapahtuma-luokilla. Tapahtuma-luokkien ongelmat juontuvat HL7 V3:sta, joka myöskin kärsii tapahtuma-luokkien ristiriitaisesta tulkitsemisesta. Elinkaaren tietorakenteessa epäkohtia olivat viittausketjun katkeaminen sekä siihen liittyvät varmentamattomat solmut. Synonymisina käytettyjen termien eResepti ja sähköinen lääkemääräys havaittiin eroavan toisistaan. Sähköinen lääkemääräys tarkoittaa lääkemääräysdokumenttia korjauksineen, kun taas eResepti kattaa lääkemääräyksen lisäksi myös sen prosesseista syntyvät dokumentit.
