Itämeren Ancylusjärveen kerrostuneissa sedimenteissä esiintyy rautamonosulfidiraitoja. Raitojen alkuperä on ollut tutkimuksen kohteena jo pitkään, sillä muodostuakseen rautamonosulfidi tarvitsee sulfaattia, jota on makeassa vedessä yleisesti hyvin vähän. Tällä hetkellä onkin kiistanalaista, missä vaiheessa nämä raidat ovat syntyneet. Syntytavasta on esitetty kaksi eri teoriaa, joista ensimmäisen mukaan raidat olisivat syntyneet vasta murtovesivaiheessa, jolloin sulfaattirikki olisi bakteerien toiminnan seurauksena muuttunut rikkivedyksi ja diffundoitunut alla olevaan rautapitoiseen järvisedimenttiin. Tämä olisi johtanut rautamonosulfidin muodostumiseen suunnilleen samalle syvyydelle järvisedimentissä laajalla alueella. Toisen teorian mukaan jokin, esimerkiksi suolapulssi, olisi käynnistänyt rikkiä metabolisoivien mikrobimattojen voimakkaan kasvun jo Itämeren järvivaiheen aikana. Orgaaninen aines olisi ylläpitänyt mikrobitoimintaa hautautuneissa matoissa, johtaen lopulta niiden korvautumiseen rautamonosulfidilla. Tämä syntytapa olisi johtanut Fe-monosulfidin laikuittaiseen esiintymiseen järvisedimentissä.
Tämä tutkimus perustuu kolmeen läntiseltä Suomenlahdelta kairattuun sedimenttinäytesarjaan. Sarjoja tutkittiin sekä visuaalisesti että näytesarjoista otettujen röntgenkuvien avulla.
Näytesarjat korreloitiin toisiinsa hehkutushäviö- ja suskeptibiliteettikäyrien avulla, jonka jälkeen Fe-monosulfidiraitojen jatkuvuutta näytesarjasta toiseen seurattiin. Näytteistä tehtiin myös pintahieet, joiden avulla tutkittiin rautasulfidimineraalien mineralogiaa sekä kiteytymisjärjestystä.
Petrografisten tutkimusten perusteella rautamonosulfidiraidoissa esiintyy pääasiassa framboidista pyriittiä sekä euhedrisia pyriittikiteitä. Framboidinen pyriitti tarvitsee muodostuakseen rauta(II)sulfidista ja rikkivedystä voimakkaasti ylikylläisen liuoksen sekä avoimen huokostilan. Tästä johtuen on todennäköistä, että framboidinen pyriitti on kiteytynyt lähellä sedimentin pintaa, eli Itämeren järvivaiheen aikana ennen sedimentin tiivistymistä. Euhedrinen pyriitti puolestaan muodostui myöhemmässä vaiheessa diffuusion seurauksena. Myös näytesarjojen korrelointitulokset viittaavat tähän syntytapaan, sillä ainoastaan yksi rautamonosulfidiraita näyttäisi jatkuvan kaikissa kolmessa näytesarjassa.
