Yhteisöllisyys ja yhteiset tilat : tapaustutkimus eräästä töölöläisestä vuokratalosta

Yhteisöllisyys on teema, joka nousee aika ajoin julkisen keskustelun piiriin. Yhteisöllisyyden ollaan ajateltu muuttuneen ja vähentyneen erityisesti nykypäivän kaupungeissa. Tämän katsotaan olevan ongelma, sillä yhteisöllisyyden ajatellaan olevan vastaus moniin ongelmiin asuinalueilla. Yhteisöllisyyden ajatellaan tuovan esimerkiksi turvallisuutta naapurustoihin, kun tunnetaan ja tiedetään niissä liikkuvat ihmiset. Tutkimusten mukaan yhteisillä tiloilla ja niiden vuorovaikutteisuudella, käytettävyydellä ja viihtyisyydellä katsotaan olevan vaikutusta asuinalueen yhteisöllisyyden syntymiseen. Esimerkiksi yhteisistä piha-alueista voidaan tehdä viihtyisiä ja houkuttelevia istuinryhmien ja istutusten avulla. Suunnittelulla voidaan vaikuttaa myös esimerkiksi siihen, että kulkureitit risteävät niin, että ihmiset kohtaavat toisensa kulkiessaan ulos. Näin ollen spontaania kanssakäymistä pääsisi syntymään. Tässä tutkimuksessa ollaan kiinnostuttu yhteisten tilojen ja yhteisöllisyyden suhteesta, ja tavoitteena on selvittää, vaikuttavatko yhteiset tilat asukkaiden väliseen yhteisöllisyyteen. Tutkimusongelma jakautuu kahteen osaan: ensinnäkin tutkimuksessa selvitetään tutkimuskohteen yhteisten tilojen vuorovaikutteisuutta, viihtyisyyttä ja käyttöastetta. Toisekseen arvioidaan yhteisten tilojen merkitystä yhteisöllisyyteen. Tutkimuskohde on Kevan vuokratalo Helsingin Etu-Töölössä. Tutkimusmenetelminä käytettiin havainnointia, jossa kohteen yhteisiä tiloja ja niiden vuorovaikutteisuutta arvioitiin, sekä asukaskyselyä, jonka avulla selvitettiin yhteisten tilojen käyttöä ja yhteisöllisyyttä talossa. Saatua aineistoa verrattiin teorialähtöisesti aiemmin esiteltyjen tutkimusten tuloksiin. Tulosten perusteella tutkimuskohteessa on yhteisiä tiloja melko runsaasti, mutta ne ovat hieman vajaakäytöllä. Esimerkiksi kerhotila ei ole asukkaiden vapaassa käytössä, vaan sitä voidaan vain erikseen varata. Suuri osa kyselyn vastaajista ei ollutkaan käynyt koko tilassa. Muita tiloja kuitenkin käytettiin, toki suurimmalla käytöllä olivat luonnollisesti porraskäytävät ja muut läpikulkualueet. Tiloihin oltiin myös tyytyväisiä, ja yhteisiä tiloja toivottiin jopa lisää. Myös yhteisöllisyyttä oli havaittavissa kohteessa. Asukkaat vastasivat tervehtivänsä toisiaan, tuntevansa toisensa, auttavansa toisiaan pienissä asioissa, ja jotkut jopa vierailivat toistensa luona. Yhteisöllisyyttä kokivat eniten ne asukkaat, jotka olivat asuneet talossa kauan. Myös asukkaan iällä näytti olevan vaikutusta: vanhemmat vastaajat kokivat enemmän yhteisöllisyyttä kuin nuoremmat. Yhteisöllistä, vuorovaikutteista ja viihtyisää tilaa on kohteessa siis hyvin. Yhteisiä tiloja myös käytettiin, ja niissä kohdattiin naapureita. Yhteisten tilojen runsas määrä näytti helpottavan asukkaiden kohtaamista ja spontaania kanssakäymistä. Asukkaat olivat myös tyytyväisiä tiloihin, ja toivoivat lisäksi erilaista toimintaa niihin. Yhteisöllisyyden tasosta kohteessa kertookin myös se, että asukkaat toivoivat nimenomaan talon yhteisiä tilaisuuksia, esimerkiksi pihatalkoita. Tutkimuksen perusteella näyttäisi siis olevan niin, että kohteen vuorovaikutteiset, viihtyisät yhteiset tilat mahdollistavat yhteisöllisyyttä talossa. Näin ollen voidaan sanoa, että yhteisten tilojen rakentamisella ja suunnittelulla on mahdollista vaikuttaa yhteisöllisyyden syntymiseen.