Suomalaisen kilpa- ja huippu-urheilun alueelliset piirteet : Jalkapallon, jääkiekon, koripallon, lentopallon, pesäpallon, salibandyn, hiihdon ja yleisurheilun leviäminen ja alueellinen keskittyminen maakunnittain 1950–2010
| Title: | Suomalaisen kilpa- ja huippu-urheilun alueelliset piirteet : Jalkapallon, jääkiekon, koripallon, lentopallon, pesäpallon, salibandyn, hiihdon ja yleisurheilun leviäminen ja alueellinen keskittyminen maakunnittain 1950–2010 |
| Author(s): | Teivainen, Arttu |
| Contributor: | University of Helsinki, Faculty of Science, Department of Geosciences and Geography |
| Discipline: | Geography |
| Language: | Finnish |
| Acceptance year: | 2015 |
| Abstract: |
The goal of my research was to examine the diffusion of and regional differences in competitive sports in Finland. Another goal was to showcase the status of sport disciplines in the Finnish sports culture. Geographical concepts such as location, area, space, place and landscape intertwine sports with geography (Bale 2003: 2–3). Theories about the diffusion of sports are based on the innovation diffusion theory developed by Swedish geographer Torsten Hägerstrand (1967). Economic, social and cultural factors together bring about regional differences in sports culture (Bale 1989: 177–185). The success of a region in a particular sport can be attributed to regional differences in economic and population resources as well as to local sports culture (Itkonen & Kortelainen 2001: 67–68).
The research data comprise annual reports released by sports associations and other publications in the fields of sports history and sports statistics. The data allow me to examine decennial changes in the number of memberships from the 1950s, licensed competitors since the 1980s as well as seasonal and per-game attendance from the 1960s. I analyze the regional concentrations and the diffusion of sports in general from the viewpoint of towns and cities represented at the highest level of competitive sports in Finland.
In the 1960s, the Football Association of Finland became the largest sports association by membership and ice hockey the most popular spectator sport. Individual sports, such as cross-country skiing and athletics, have concentrated differently. Athletics has thrived in large cities in Southern Finland, while the most successful cross-country skiing teams have hailed from smaller localities in Lapland and Eastern Finland. Southern Finland has, in accordance with its economic and population resources, enjoyed the most success in team sports, although clear regional differences do persist. Football is played particularly in larger cities, in industrial towns and in coastal areas. Ice hockey was traditionally an urban sport played in southern parts of Finland, although also Jyväskylä, Kuopio and Oulu have been represented at the highest level. Basketball has always thrived in southern parts of the country, having been dominated by Helsinki-based clubs in the 1950 and 1960s and later by clubs based in smaller industrial towns. Volleyball is popular in small provincial towns, with Northern Savonia, Pirkanmaa and Southwest Finland as its particular hot-spots. Finnish baseball has thrived in the small towns of South Ostrobothnia and Eastern Finland. Floorball, in contrast, is the most urban team sport, with the Helsinki and Tampere regions as its hot spots.
Although large cities have had the most sporting success due to their superior resources, also smaller localities have found success at the national level due to a vibrant local sports culture and the concentration of resources. Finnish sports culture has changed from athletics and cross-country skiing towards team sports.
Tutkimukseni tavoitteena oli tarkastella kilpa- ja huippu-urheilun leviämistä ja alueellisia eroja Suomessa sekä eri lajien asemaa suomalaisessa liikuntakulttuurissa. Britannialaisen urheilumaantieteen professorin John Balen (2003: 2–3) mukaan keskeiset käsitteet kuten sijainti, alue, tila, paikka ja maisema liittävät urheilun maantieteeseen. Torsten Hägerstrand (1967) loi innovaatioiden alueellisen leviämisen teorian, johon pohjautuvat myös teoriat urheilulajien alueellisesta leviämisestä. Alueelliset erot urheilussa syntyvät taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden yhteisvaikutuksesta (Bale 1989: 177–185). Paikallinen menestys on selitettävissä talous- ja väestöresurssien alueellisella jakautumisella sekä paikallisella lajikulttuurilla (Itkonen & Kortelainen 2001: 67–68).
Tutkimuksen aineisto koostuu lajiliittojen vuosi- ja toimintakertomuksista sekä lajien historia- ja tilastokirjoista. Aineistosta poimin liittojen jäsenmäärät 1950-luvulta lähtien ja lisenssimäärät 1980-luvulta lähtien kymmenen vuoden välein. Aineistosta poimin myös joukkuelajien kauden kokonaisyleisömäärät ja yleisökeskiarvot 1960-luvulta lähtien kymmenen vuoden välein. Alueellisia keskittymiä ja lajien leviämistä tutkin SM-tason joukkueiden kotipaikkakuntien perusteella.
Jäsenmäärältään jalkapallo kasvaa suurimmaksi lajiliitoksi 1960-luvulla. Jääkiekosta kehittyy suurin yleisölaji samalla vuosikymmenellä. Yksilöurheilulajit ovat alueellisesti keskittyneet erilaisesti. Yleisurheilumenestyksen ydinalueet ovat Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa. Hiihto sen sijaan on keskittynyt Itä- ja Pohjois-Suomen pienille paikkakunnille. Valtaosa joukkuelajien menestyksestä on kertynyt väestö- ja talousresurssien mukaisesti Etelä-Suomeen ja maakuntien keskuksiin, mutta alueellisia eroja on selvästi havaittavissa. Jalkapallo oli erityisesti rannikon, suurien kaupunkien ja teollisuuskaupunkien laji. Jääkiekko oli perinteisesti lounaisen Suomen laji, mutta 1980-luvulta alkaen myös Jyväskylä, Oulu ja Kuopio edustavat SM-tasolla. Koripallo on aina ollut Etelä-Suomen laji ja laji oli helsinkiläisten seurojen hallinnassa 1950–1960-luvuilla, jonka jälkeen laji keskittyi pieniin teollisuuskaupunkeihin. Lentopallo on pienien maakuntakaupunkien laji ja alueellisia keskittymiä ovat Pohjois-Savo, Pirkanmaa ja Varsinais-Suomi. Pesäpallo on keskittynyt maaseudun pienille paikkakunnille, erityisesti Etelä-Pohjanmaalle. Salibandy on joukkuelajeista urbaanein ja on keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja Tampereen seudulle. Suuriin kaupunkeihin oli kertynyt valtaosa urheilumenestyksestä suurien resurssien takia, mutta myös pienet paikkakunnat olivat menestyneet sm-tasolla voimakkaan paikallisen lajikulttuurin ja resurssien keskittämisen avulla
Kansallisen huipputason kilpaurheilussa havainnollistuu suomalaisen liikuntakulttuurin muutos 1950-luvulta 2010-luvulle. Yleisurheilun ja hiihdon Suomesta on tullut joukkueurheilumaa. Muutokseen ovat vaikuttaneet kaupungistuminen ja liikuntaolosuhteiden parantuminen. Urheilu kattaa huipputasolla käytännössä koko maan, jonka eri osissa on erikoistuttu paikkakunnan olosuhteisiin ja voimavaroihin soveltuvaan lajiin.
|
Files in this item
| Files | Size | Format | View |
|---|---|---|---|
| progradu_arttu_teivainen.pdf | 1.979Mb |
This item appears in the following Collection(s)
-
Faculty of Science [4012]