"En mielelläni kerro muille, missä asun" : Asuinalueiden stigmatisoituminen pääkaupunkiseudulla

Tutkimuksen aiheena on alueellinen stigma eli asuinalueiden ja niiden asukkaiden kielteinen leimautuminen pääkaupunkiseudulla. Tavoitteena on selvittää, löytyykö pääkaupunkiseudulta asukkaiden näkökulmasta stigmatisoituneita alueita. Stigman kokemista tarkastellaan sen kautta, pitävätkö ihmiset asuinpaikkansa kertomista epämiellyttävänä. Lisäksi selvitetään, minkälaiset alueet ovat stigmatisoituneet ja minkälaiset ihmiset stigman kokevat. Asuinalueita kuvataan niiden sosioekonomisen rakenteen avulla, ja henkilökohtaisia eroja stigman kokemisessa tarkastellaan sosioekonomisen aseman ja kulttuurisen orientaation eli makujen, asenteiden ja kiinnostuksenkohteiden kautta. Tutkimuksen tärkein aineisto on Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka -ohjelmassa vuonna 2012 kerätty kyselyaineisto asukkaiden hyvinvoinnista Helsingin seudulla. Stigman kokeminen määritetään kyselyssä olevan 'En mielelläni kerro muille, missä asun' -väittämän perusteella. Lisäksi käytetään Helsingin seudun aluesarjat -palvelun kautta saatuja Tilastokeskuksen aineistoja pääkaupunkiseudun asuinalueiden sosioekonomisesta rakenteesta. Tutkimusote on kvantitatiivinen, ja tärkeimpiä menetelmiä ovat tunnuslukujen laskeminen, keskiarvojen vertailu sekä faktorianalyysi. Aineiston käsittelyssä ja visualisoinnissa hyödynnetään myös paikkatietomenetelmiä. Tulosten perusteella alueellinen stigma on olemassa oleva ilmiö pääkaupunkiseudulla. Se kohdistuu pääasiassa kahdenlaisiin alueisiin: sosioekonomisesti huono-osaisimpiin ja hyväosaisimpiin. Stigma ei kuitenkaan ole erityisen voimakas, vaan stigmatisoituneimmillakin alueilla sen kokee vain selvä vähemmistö vastaajista. Yksilötasolla stigma ei ole juuri yhteydessä sosioekonomiseen asemaan, vaan sitä selittää enemmän kulttuurinen orientaatio. Asuinpaikkansa kertomiseen haluttomia luonnehtii erityisesti se, että he eivät pidä haasteita, menestymistä ja itsensä kehittämistä tärkeinä. Stigma ei kuitenkaan kosketa kaikkia huono- ja hyväosaisia alueita, vaan se nousee merkittäväksi pääosin alueilla, joiden maine on korostetun huono tai elitistinen. Aiemman kansainvälisen tutkimuksen perusteella huono-osaisiin alueisiin kohdistuva stigma on odotettu havainto. Poikkeavan ja kiinnostavan tapauksen pääkaupunkiseudusta tekee sen rinnalla esiintyvä omalaatuinen eliitin stigma. Syytä haluun salata asuinpaikka asuinalueen arvostuksesta huolimatta voidaan hakea tyypillisestä suomalaisesta ajattelutavasta, joka korostaa tavallisuutta ja jopa paheksuu menestyksen esiin tuomista. Tässä tutkimuksessa on keskitytty ainoastaan alueellisen stigman olemassaoloon. Aiemman kansainvälisen tutkimuksen perusteella stigmatisoituneella alueella asuminen saattaa vaikeuttaa esimerkiksi sosiaalisia suhteita ja työllistymistä. Siksi pääkaupunkiseudullakin olisi jatkossa tärkeää pureutua stigman vaikutuksiin ja niiden mahdollisiin ehkäisykeinoihin.