Periglasiaalisten prosessien mallinnus muuttuvassa ilmastossa

Periglasiaaliset olosuhteet voidaan määritellä sellaisiksi kylmän ilmanalan ei-glasiaaliseksi ympäristöksi, missä periglasiaaliset prosessit ovat aktiivisia. Ikiroudan ja kausittaisen roudan muodostumiseen ja sulamiseen liittyvät ilmiöt ovat keskeisiä tekijöitä periglasiaalisen ympäristön kehittymisessä. Periglasiaalisen geomorfologian katsotaan käsittävän myös kausittaisen lumipeitteen, fluviaaliprosessien ja eolisen toiminnan ilmiöt, joilla on ilmeinen vaikutus kylmän ilmanalan ei-glasiaalisten alueiden maisemaan. Havaintoaineistojen ja globaalien ilmastomallien mukaan ilmasto on lämpenemässä ja lämpenemisen odotetaan olevan voimakkainta korkeilla leveysasteilla. Modernit tutkimusmenetelmät ovat tarjonneet uusia lähestymistapoja alueellisten ilmiöiden ymmärtämiseen ja geomorfologinen tutkimus kuuluu keskeisenä osana tämän vuosisadan ilmastonmuutostutkimukseen. Alueellinen mallintaminen on yksi näistä moderneista tutkimusmenetelmistä. Tämän työn tavoitteena oli kerätä keskeisin periglasiaalisten prosessien alueellista mallintamista käsittelevä kirjallisuus ja tutkia kirjallisuuskatsauksen keinoin alueellisen mallintamisen vahvuuksia ja heikkouksia ilmastonmuutostutkimuksessa. Mallien mukaan jo vähäinenkin lämpeneminen näyttäisi johtavan periglasiaalisten prosessien ja vuoristoikiroudan nopeaan vähenemiseen. Globaalimuutoksen kehityskulun jatkuessa samanlaisena, johtaisi se näiden prosessien jo lähes täydelliseen häviämiseen vuosisadan loppuun mennessä tietyillä periglasiaalisilla alueilla. Prosessit voisivat säilyä aktiivisina enää vain paikallisesti rajatuilla suotuisten olosuhteiden alueilla. Kaukokartoitus- ja paikkatietoaineistojen aiempaa parempi saatavuus sekä kvantitatiivisten mallinnusmenetelmien kehitys mahdollistavat kustannustehokkaan tavan tutkia periglasiaalisten prosessien alueellista esiintymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Alueellinen mallinnus voi mahdollistaa uusien ja tutkimattomien alueiden tutkimisen ilman kalliita kenttätutkimuksia. Tällaisilla alueilla ongelmaksi voi kuitenkin nousta riittämätön ja huonolaatuinen data. Mallit ovat aina epätäydellisiä esityksiä todellisuudesta ja jotkin ilmiöt ovat vaikeasti mallinnettavissa. Alueelliset geomorfologiset aineistot sisältävät usein kompleksisia prosessi-ympäristösuhteita, epälineaarisia vasteita ja spatiaalista autokorrelaatiota. Monia näistä ongelmista voidaan hallita kehittyneillä mallinnusmenetelmillä, mutta mallien yleistettävyys ja siirrettävyys (ekstrapolointi) on yhä monesti ongelmallista.