Tässä tutkielmassa tutustutaan kirjallisuuden avulla globaalin ohjelmistokehityksen parhaisiin käytäntöihin. Globaalissa ohjelmistokehityksessä ohjelmistokehittäjät työskentelevät eri maissa tai maanosissa. Globaalin ohjelmistokehityksen projektit ovat monimutkaisempia kuin paikallisesti toteutetut projektit. Muutamassa vuosikymmenessä on siirrytty Yhdysvaltoihin keskittyneestä ohjelmistotuotannosta nykyiseen tilanteeseen, jossa iso osa ohjelmistokehitysprojekteista on toteutettu globaalisti hyödyntäen erityisesti Aasian maiden alhaista palkkatasoa. Keskeisimpänä globaalin ohjelmistokehityksen hyötynä oletetaan olevan kustannussäästöt eri maiden välisistä palkkatasojen eroista johtuen. Oletettuihin kustannussäästöihin liittyy useita riskejä, joiden toteutumista on hankala arvioida ennalta. Eri aikavyöhykkeet, kielet ja maantieteelliset sijainnit asettavat monia haasteita globaalin ohjelmistokehityksen taloudellisille, teknisille, hallinnollisille ja kulttuurisille näkökulmille. Ongelmia voi olla hankala ennakoida ja ongelmien ilmaantuessa kesken projektin niiden heijastevaikutukset voivat rampauttaa työskentelyn. Valtaosaa alan tutkimuksesta kuvataan ongelmaraporteiksi. Parhaat käytännöt ovat neuvoja, joilla pyritään minimoimaan globaalin ohjelmistokehityksen ongelmia. Erityisesti parhaista käytännöistä nousee esille kommunikoinnin tärkeys ja sen mahdollistaminen työntekijöiden välille. Projektin globaali luonne tulisi ottaa huomioon jo organisaation rakennetta ja ohjelmistoarkkitehtuuria suunniteltaessa. Parhaisiin käytäntöihin panostaminen edellyttää tietotaitoa ja resursseja, joita ei välttämättä ole tarjolla.
Globaali ohjelmistokehitys on laajasti levinnyt toimintamalli, jonka kautta saattaa syntyä kustannussäästöjä ja työskentelyn tehostumista. Alaa on tutkittu, ongelmia löydetty ja parhaita käytäntöjä ehdotettu, mutta käytännön projektit ovat kuitenkin osoittautuneet ongelmallisiksi, eikä standardeja onnistuneen globaalin ohjelmistoprojektin toteuttamiseksi ole vielä kehitetty.
