Tutkimuksen lähtökohtana toimii Arizonan yliopistossa toteutettu Places in the media -kurssi, jossa tarkastellaan kriittisesti, kuinka paikat esiintyvät mediassa. Maantieteen opetuksessa onkin tärkeää kannustaa oppilaita pohtimaan, kuinka media rakentaa maantieteellistä tietoa, kuten käsityksiä tiloista, paikoista ja yhteiskunnasta. Tutkimuksen tarkoituksena on toteuttaa opetuskokeilu lukion kulttuurimaantieteen opiskelijoille, jossa analysoidaan kriittisesti median antamaa kuvaa Helsingin Vuosaaresta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten oppilaiden mielestä media muokkaa mielikuvia Vuosaaresta. Tutkimuksen tavoitteena on antaa esimerkki siitä, kuinka kriittistä medialukutaitoa voidaan soveltaa mielikuvien opetuksessa lukion kulttuurimaantieteen oppitunnilla.
Opetuskokeilussa noudatettiin kriittisen pedagogiikan ja dialogisen opetuksen periaatteita. Opetuskokeilu toteutettiin Viikin Normaalikoulussa ja Helsingin Normaalilyseon lukion kulttuurimaantieteen kurssilla (n=42). Opetuskokeilun yhteydessä toteutettiin alku- ja loppukysely, analysoitiin ryhmissä mediamateriaaleja ja tilastotietoa Vuosaaresta sekä täytettiin analyysien pohjalta kirjallisia tehtävälomakkeita. Oppitunnilla hyödynnettiin learning cafe -menetelmää, jolloin oppilaat toimivat sekä koti- että mediaryhmissä. Näin he pääsivät keskustelemaan näkökulmistaan eri ryhmissä ja jakamaan tietoa ryhmien välillä. Oppitunnin mediamateriaalit oli valittu niin, että ne antoivat mahdollisimman erilaisia näkökulmia Vuosaaresta. Oppitunnin lopuksi käytiin yhteinen keskustelu, jossa oppilaat kertoivat oppitunnin aikana syntyneistä ajatuksistaan.
Oppilaat analysoivat oppitunnin aikana monipuolisesti eri medialähteitä ja vertasivat niiden antamia mielikuvia ja tilastotietoa keskenään. Oppilaat analysoivat oppitunneilla mediamateriaaleja kriittisesti ja analyyttisesti. Oppilaiden mielikuvat Vuosaaresta eivät muuttuneet merkittävästi opetuskokeilun myötä. Tämä oli kuitenkin oletettavaa teoriataustan perusteella, sillä alueen maineen ja mielikuvien muuttuminen vie yleensä aikaa. Oppilaat saivat kuitenkin uutta tietoa ja näkökulmia alueesta. Vuosaaresta kokemusta omaavien oppilaiden mielikuvat tutusta alueesta olivat positiivisempia kuin muiden oppilaiden mielikuvat. Harjoituksen myötä oppilaiden kriittinen medialukutaito ja ajattelu kehittyivät jonkin verran. Oppilaiden medialukutaito oli kuitenkin hyvällä tasolla jo ennen harjoitusta, joten medialukutaidossa ei tapahtunut suurta kehitystä. Vaikka oppilaat eivät kokeneet ennen opetuskokeilua, että medialla on suurta vaikutusta heidän mielikuviinsa Vuosaaresta, opetuskokeilun jälkeen he olivat laajasti sitä mieltä, että median antamalla kuvalla on vaikutusta Vuosaaren toimijoihin, kehitykseen ja maineeseen. Oppilaiden kriittisyys medialähteitä kohtaan kasvoi harjoituksen jälkeen, sillä oppilaiden luottamus medialähteiden antamaan kuvaan Vuosaaresta heikkeni kaikkien muiden osalta luukuunottamatta Helsingin Sanomia. Hyvin antoisan loppukeskustelun aikana syntyi todellista vuorovaikutusta sekä oppilaiden, että oppilaiden ja opettajan välillä. Opetuskokeilun hyödyllisyyden ja mielekkyyden kokemisessa sekä kirjallisessa palautteessa oli kuitenkin eroja Viikin Normaalikoulun ja Helsingin Normaalilyseon välillä. Oppitunnin pitäminen toiseen kertaan onnistui paremmin kuin ensimmäinen, sillä voitiin oppia ensimmäisen kerran kokemusten kautta.
Opetuskokeilu kehitti oppilaiden käsityksiä todellisen maailman ja mediavälitteisen maailmankuvan eroista, joka on erityisen tärkeää maantieteellisen tiedon hahmottamisessa. Tutkimusta voidaan näin ollen pitää onnistuneena esimerkkinä kriittisen medialukutaidon soveltamisesta mielikuvien opetukseen maantieteen lukio-opetuksessa. Opetuskokeilu voi toimia innoittajana muille maantieteen opettajille siitä, kuinka kriittinen pedagogiikka ja medialukutaito parhaimmassa tapauksessa innostavat oppilaat mukaan oppimisprosessiin ja kyseenalaistamaan omia käsityksiään sekä tarkastelemaan kriittisesti ympäröivää maailmaa.
