Monsuuni-ilmastoa luonnehtivat vuodenaikojen mukaan suuntaansa vaihtavat ilmamassojen liikkeet sekä niihin liittyvät sadekaudet. Aasian monsuunisysteemi on yksi maapallon merkittävimmistä ilmastosysteemeistä ja sen vaikutusalue ulottuu Arabian meren länsiosista Itä-Aasiaan sekä Australian pohjoisosiin. Se jaetaan kahteen ala-systeemiin: Intian monsuuniin ja Itä-Aasian monsuuniin. Monsuunialueella asuu yli puolet maapallon ihmisistä ja näiden yhteiskuntien hyvinvointi on täysin riippuvainen kesämonsuuni sateiden maantieteellisestä jakautumisesta sekä voimakkuudesta. On esitetty, että käynnissä oleva ilmastonmuutos on jo vaikuttanut monsuunisysteemeihin. Tässä tutkimuksessa perehdyin holoseenin aikaisiin monsuunivaihteluihin. Omia tuloksiani vertasin muualta monsuuni alueelta peräisin oleviin monsuuni-ilmastoa käsitteleviin tuloksiin sekä myös Pohjois-Atlantin alueen ilmastorekonstruktioihin. Tutkimuskohteeni on Kumphawapi järvi, joka sijaitsee Koillis-Thaimaassa. Thaimaa on ihanteellinen kohde monsuunitutkimuksille, koska se sijaitsee molempien monsuunin ala-systeemien vaikutusalueella.
Järven syvimmästä kohdasta noudettiin 3.81 metriä pitkä sedimenttisarja, josta määritin orgaanisen aineksen määrän sekä analysoin kasvimakrofossiili koostumuksen. Sedimenttisarja ajoitettiin radiohiili menetelmällä suhteellisen tiheällä näytevälillä ja ajoitusten perusteella luotiin ikä-syvyys malli. Tätä aineistoa käytin menneiden vedenpintojen vaihteluiden eli holoseenin aikaisen monsuunin voimakkuuden rekonstruoimiseen. Laskin näytteistä myös makroskooppiset hiilipartikkelit. Näiden avulla arvioin ihmistoiminnan mahdollista vaikutusta ympäristöön. Omaa aineistoani tukemaan minulla oli käytettävissäni aiempaa paleoekologista aineistoa samasta järvestä.
Tutkimustulokseni paljastivat, että järven hydrologiset olosuhteet olivat holoseenin aikana vaihdelleet huomattavasti. Holoseenin alussa järvi oli suhteellisen syvä, ja tämä viittaa kosteisiin olosuhteisiin eli voimakkaaseen kesämonsuuniin. Keski holoseenin aikana veden syvyys oli matala, joka taas viittaa heikkoon kesämonsuuniin. Myöhäisholoseenin aikana veden syvyys vaihteli. Tämä viittaa monsuuni-ilmastossa tapahtuneisiin lyhyempikestoisiin vaihteluihin. Omat tulokseni vertautuvat hyvin muihin ilmasto rekonstruktioihin Aasiasta. Kumphawapi-järven aineisto myös viittaa siihen, että alueellinen monsuuni-ilmasto on ollut yhteydessä pohjoisten leveysasteiden ilmastoon. Lisäksi Aasian monsuuni-ilmasto näyttäisi kytkeytyvän trooppiseen nk. ENSO systeemiin. Kumphawapi-järven sedimentaatiossa esiintyi usean tuhannen vuoden katkos, joka ajoittuu keski holoseeniin, Siksi tulkinta siitä oliko keski holoseenin veden pinnan lasku ilmaston vai ihmisen aiheuttama, jää tässä tutkimuksessa selvittämättä. Joka tapauksessa aineistoni viittaa siihen, että myöhäisholoseenin vaihtelut veden pinnoissa oli ilmaston eikä ihmistoiminnan aiheuttamaa.
Kasvimakrofossiilimenetelmä yhdistettynä hyvään kronologiaan ja litologiseen analyysiin, muulla paleoekologisella aineistolla tuettuna, osoittautui hyväksi tavaksi tutkia holoseenin aikaisia kosteusolosuhteita. Eri tutkimusten tulkintojen välillä esiintyi kuitenkin epäyhtenäisyyttä ja siksi lisätutkimukset ovat tarpeellisia; ja näissä tutkimuksissa kannattaa hyödyntää myös kasvimakrofossiili menetelmää.
