Taking it slow on the Trans-Mongolian railway - or not? : a case study on slow travel and tourist experience

Nykyisin lentäminen ja kaukaistenkin kohteiden saavuttaminen on matkailijalle helppoa, eikä pidemmän matkan tekeminen muilla kulkuvälineillä tule välttämättä ensimmäisenä mieleen. Itse matkanteko ja kokemukset matkailun liikennevälineistä ovat pienessä osassa matkailualan tutkimusta. Viime vuosikymmeninä akateemisessa keskustelussa on kuitenkin käsitelty 'hidasta matkailua' käsitteenä, ja kyseinen matkailun muoto on kasvava trendi myös kuluttajien keskuudessa. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella hitaan matkailun määritelmää ja junamatkakokemuksen merkitystä koko matkakokemuksessa. Kyseessä on tapaustutkimus Trans-Mongolian junaradan matkustajien motivaatioista ja matkakokemuksista. Kirjallisuuden ja aiempien tutkimuksien perusteella hitaan matkailun määritelmään sisältyy viisi erilaista ulottuvuutta, jotka ovat: itse matkanteko sekä liikenneväline, hitaus ja ajan arvostaminen, paikallisuus, ympäristötietoisuus sekä spontaanius. Tarkoituksena on selvittää onko Trans-Mongolian junamatkailijoilla hitaan matkailun ulottuvuuksiin liittyviä motivaatioita ja miten matkakokemus kokonaisuudessaan liittyy hitaan matkailun määritelmään. Suurin tutkimuskysymys kuuluu, onko junamatkailu hidasta matkailua? Hitaan matkailun käsitteen lisäksi työn taustana toimivat liikennevälineen merkitys matkailussa sekä junamatkakokemuksen ymmärtäminen niin historiallisesti kuin nykypäivänäkin. Näkökulmana työssä on turistien toiminta ja käyttäytyminen ja tutkimuksessa tarkastellaan motivaatioteorioita sekä matkailijan kokemusta teoreettisesti. Tutkimuksen kenttätyö toteutettiin kesällä 2014 Trans-Mongolian junaradalla, missä haastateltiin 13:sta vapaa-ajan kansainvälistä matkailijaa. Aineiston keruussa käytettiin kvalitatiivisia menetelmiä, joista tärkeimpänä toimivat teemahaastattelut. Lisäksi metodeina käytettiin osallistuvaa havainnointia sekä miellekarttojen piirtämistä. Pohjimmiltaan tällä tutkimuksella pyritään ymmärtämään matkailijoiden subjektiivisia kokemuksia. Tulokset osoittivat, että Trans-Mongolian matkailijoilla oli useita eri motiiveja ja ne jakautuivat työntäviin ja vetäviin motivaatioihin. Kaikissa haastatteluissa mainittiin tärkeinä motivaatioina Trans-Mongolian junaradan legendaarinen arvo sekä itse junamatkan merkitys koko matkakokemuksessa. Tärkeitä matkalle työntäviä motivaatioita olivat uusien kulttuurien ja tuntemattoman kohtaaminen sekä ajatus siitä, että pääsee kokemaan jotain mitä muut eivät ole kokeneet. Matkakokemuksen suhteen korostui myös junamatkan merkitys koko matkakokemuksen kannalta, sekä erilaiset sosiaaliset kohtaamiset vaikuttivat matkailijoiden tyytyväisyyteen. Junamatka kokemukseen tärkeinä tekijöinä liittyivät ihmisten tapaaminen sekä maiseman muutoksen seuraaminen. Yllättävä tulos oli myös kuinka tärkeänä Trans-Mongolian junaradan matkailijat pitivät muilta saamaansa arvostusta ja se, että kyseinen matka oli eräänlainen suoritettava teko elämässä. Pohdinnassa ja johtopäätöksissä havaittiin, että Trans-Mongolian junamatkakokemus vastaa osittain hitaan matkailun nykyistä määritelmää. Itse matkanteko sekä junamatkan kokemuksellinen arvo olivat erittäin tärkeitä haastateltaville, mutta muut hitaan matkailun ulottuvuudet eivät olleet niin yksiselitteisiä. Hitaus näkyi lähinnä yksittäisissä motivaatioissa ja itse junakokemuksessa. Paikallisuus aspekti tuli ilmi muun muassa sosiaalisten yhteyksien merkityksessä. Sen sijaan ympäristötietoisuus ja spontaanius eivät olleet merkittäviä ulottuvuuksia Trans-Mongolian junamatkailijoille.