Ligniinin ja sen johdannaisten erottaminen biomassasta on noussut biojalostamoissa tärkeään rooliin, kun biomateriaalien käyttöä pyritään tehostaman. Suurta mielenkiintoa näissä yhdisteissä herättää erityisesti se, että yhdisteet pystyvät toimimaan antioksidantteina eli estämään haitallisten happi- ja typpiradikaalien reaktioita elävissä organismeissa.
Ligniini on luonnon toiseksi yleisin fenolinen polymeeri. Se koostuu hapettuneista fenyylipropeeni monomeereista, jotka linkittyvät erilaisiin aryylieettereihin. Lehtipuissa, kuten koivuissa, linkittyminen aryylieettereihin tapahtuu suurimmaksi osaksi β-O-4 sidoksella. Havupuissa, kuten kuusessa, tämä on vähäisempää.
Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan aluksi biojalostamoita ja niiden toimintaa, jonka jälkeen tarkastellaan tarkemmin vapaiden radikaalien muodostumista organismien sisällä ja minkälaisia vaikutuksia niillä siellä on. Tämän lisäksi perehdytään solun sisäisiin antioksidantteihin, kuten superoksididismutaasiin, katalaasiin ja glutationiin ja siihen kuinka ne toimivat sekä kineettisiin antioksidantteihin eli kehoon ulkopuolelta tuleviin antioksidantteihin ja niiden toimintaan. Näihin kuuluvat biomassasta saatavat useat fenoliset yhdisteet, karotenoidit flavonoidit ja askorbiinihappo. Antioksidatiivisuuden mittaamiseen perehdytään katsauksen loppuosiossa. Antioksidatiivisuutta voidaan mitata DPPH (di(fenyyli)-(2,4,6-trinitrofenyyli)iminoatsanium) ja ABTS+ (2,2-atsinobis-(3-etyylibentsothiatsoliini-6-sulfonihappo)) radikaalien avulla sekä mm. ORAC- ja FRAP-menetelmillä.
Tutkielman kokeellisessa osuudessa tutkittiin yhteensä 21 fenolisen yhdisteen ja kanelihapon antioksidatiivisuutta UV-Vis-spektorofotometrialla, käyttäen DPPH-radikaalia. Tämän lisäksi valmistettiin ligniinin polymeerirakenteessa esiintyvää dibentsodioksosiinia (DBDO) ja tutkittiin onnistuisiko DBDO:n linkitys koniferyylialkoholin kanssa entyysmikatalyyttisissä reaktio-olosuhteissa.
Tulosten mukaan, linkittyminen näiden kahden välillä ei välttämättä tapahdu ollenkaan. Tarkempi analyysi saataisiin, jos näytteestä mitattaisiin sen massaspektri. Tällöin saataisiin enemmän informaatiota reaktiossa muodostuvasta tuotteista ja nähtäisiin millainen molekyylijakauma tuotteille tulisi. Antioksidatiivisuusmittauksissa selvisi, että tehokkaimmin vapaata radikaalia sieppasivat yhdisteet, joiden rakenteessa oli yksi tai useampi fenolinen hydroksyyliryhmä, konjugoituneita kaksoissidoksia tai syringyyliryhmä.
