Viherkattojen merkitys hulevesien hallinnassa erilaisilla kaupunkialueilla Helsingissä

Tällä hetkellä yhtenä kaupunkisuunnittelun tavoitteena on eheyttää kaupunkirakennetta täydennysrakentamalla ja hyödyntämällä uusien alueiden rakentamisessa jo olemassa olevaa infrastruktuuria. Kaupunkirakenteen tiivistyminen ja rakennettujen pintojen lisääntyminen voi johtaa hallitsemattomiin kaupunkitulviin, jos vettä läpäisemättömien pintojen määrää lisätään voimakkaasti rakennetuilla alueilla. Tiivistyvässä kaupunkirakenteessa yhtenä keinona hulevesien, eli rakennetuilta pinnoilta valuvien sade- ja sulamisvesien, hallintaan on luonnonmukaiset rakenteelliset imeytys- ja viivytysratkaisut. Tarkastelemani viherkatot ovat yksi esimerkki näistä luonnonmukaisista rakenteellisista hulevesien hallintaratkaisuista. Tutkimuksessani pyrin selvittämään, mikä on Helsingin viherkattopotentiaali ja voiko viherkatoilla vaikuttaa Helsingin hulevesien hallintaan? Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Helsinkiä kolmen esimerkkialueen kautta. Tarkastelemani kolme tutkimusaluetta ovat Itä-Pasila, Pihlajamäki ja Veräjämäki. Nämä kolme aluetta ovat rakentuneet eri aikakausina, jolloin suunnittelua ovat ohjanneet erilaiset ihanteet. Itä-Pasila edustaa tiivisti rakennettua kompaktikaupunkia, jossa suuret betonielementtitalot hallitsevat maisemaa ja viheralueiden määrä on vähäinen. Pihlajamäki puolestaan on esimerkkialue lähiöteorian aikakaudella rakentuneesta kaupunkilähiöstä, jossa rakennuskanta koostuu myös suurista betonielementtitaloista, mutta niiden väleissä ja ympärillä mutkittelee laajat yhtenäiset viheralueet. Veräjämäki edustaa näistä kolmesta pientalovaltaista aluetta, joka on tasaisesti rakentunut eri aikakausien aikana. Rakennuksia ympäröi yksityiset tonttimaat ja kaakossa sijaitsee isompi yhtenäinen metsäalue. Tarkastelen Helsingin laserkeilausaineiston avulla, mikä on potentiaalinen viherkattopinta-ala näillä kolmella tutkimusalueella, jos viherkatot asennettaisiin kaikille 10° tai sitä loivemmille katoille. Hulevesitarkastelua varten yhdistän Lahdessa koeviherkatoilta mitattua sadanta- ja valunta aineistoa Helsingistä mitattuun sadanta- ja valuntadataan. Tutkimusasetelmassani valitsen Helsingistä mitatusta aineistosta kaksi suurta sadetapahtumaa, joissa sademäärät ovat 16,2 mm/4 h ja 24,6 mm/8 h. Näihin sadetapahtumiin yhdistän Lahden koeviherkatoilta vastaavanlaisilta sadetapahtumilta lasketut viherkattojen pidätys-/viivytyskapasiteetin. Lopuksi selvitän SLICES -maankäyttöluokka paikkatietoaineiston avulla, miten Helsingin nykyinen maankäyttö jakautuu ja miten esimerkkialueisiin yhdistettynä näillä alueilla on mahdollisesti viherkattopotentiaalia. Tutkimuksessani sain tulokseksi että Itä-Pasilan ja Pihlajamäen kaltaisilla alueilla olisi kattopinta-alassa potentiaalia viherkattojen asentamiselle. Veräjämäessä rakennusten katot ovat puolestaan suurimmaksi osaksi kaltevampia kuin 10°, joten Veräjämäen kaltaiset pientaloalueet, eivät tarkasteluni mukaan sisällä suurta viherkattopotentiaalia. Hulevesitarkastelun aikana kävi tutkimuksessani ilmi, että aineistot sisälsivät sellaisia virhelähteitä, jotka vaikuttivat tutkimukseni tuloksiin. Yleisesti on kuitenkin mahdollista sanoa, että viherkatot pienensivät sadetapahtumien aikaisia valuntoja ja vaikuttivat positiivisesti valuntamääriin. Mutta esimerkiksi Veräjämäen kaltaisilla alueilla hulevesien imeyttäminen alueella on jo nykyisellään niin voimakasta, etteivät viherkatot vaikuttaisi merkittävästi alueen poisvaluntaan. SLICES -maankäyttöluokkien mukaan tarkasteltuna on Helsingissä paljon tiiviisti rakennettuja alueita, ja kaupunkirakenteen tiivistyessä voi Itä-Pasilan ja Pihlajamäen kaltaisten alueiden määrä kasvaa. Näillä alueilla viherkatot voisivat olla muiden luonnonmukaisten hulevesien hallintaratkaisujen ohella yksi mahdollinen keino hulevesien ehkäisemiseksi ja viivyttämiseksi. Viherkattojen huomioiminen maankäytön suunnittelun eri tasoilla on vielä uutta ja vaillinaista. Tarkasteluni mukaan Helsingissä sijaitsee kuitenkin alueita, jotka sisältävät viherkattopotentiaalia ja joissa niiden vaikutus hulevesien hallintaan on tarkastelemieni sadetapahtumien mukaisissa olosuhteissa positiivinen. Näin ollen voisi maankäytön suunnittelussa olla tarvetta tarkentaa keinoja viherkattojen huomioimiselle, jotta tämä kattopintojen potentiaali saataisiin käyttöön.