Tämän pro gradu –tutkielman aihe on digitaalisten oikeuksien hallinta (DRM) yhteistyöverkostoissa, tarkemmin rajattuna omistajuuden jäljitettävyys. Tutkielma on vertaileva kirjallisuuskatsaus suurien yhteistyöverkostojen käyttöön sopivista DRM-tekniikoista. Se pyrkii vastaamaan kysymykseen, millaisia eri tekniikoita on olemassa digitaalisen sisällön oikeuksien hallintaan, ja mikä tai mitkä niistä soveltuvat erilaisiin yhteistyöverkostoihin.
Tutkielman tuloksena nähdään, että parhaisiin tuloksiin päästään eri DRM-tekniikoita yhdistämällä. Perinteistä salaamista, vesileimoja ja sormenjälkiä, sekä laitteistoihin lisättäviä tietoturvaominaisuuksia voidaan hyödyntää parhaan lopputuloksen saamiseksi. Kaikkia näitä suojaustekniikoita kehitetään jatkuvasti, ja pyritään saamaan niistä yhä turvallisempia ja vankempia eri salausavaimia, -tyylejä ja salauskertojakin käyttämällä. Näiden suojaustekniikoiden monipuolinen käyttö johtaakin luotettavimpaan ratkaisuun, kun digitaalista sisältöä halutaan jakaa yhteistyöverkostoissa.
