Tarvepohjaisen henkilöresurssoinnin tavoitteena on madaltaa projektiorganisaatiota ja vähentää kustannuksia tehokkaammalla viestinnällä, jossa pyritään viestimään oikea ja riittävä tieto oikeille henkilöille. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää keskeiset menetelmät, jotka tukevat tarvepohjaisen henkilöresurssoinnin käyttämistä hajautetussa ohjelmistokehityksessä. Tunnistettujen menetelmien perustella tutkitaan, soveltuuko tarvepohjainen henkilöresurssointi hajautettuun ketterään ohjelmistokehitykseen.
Tutkielmaa varten käsiteltiin aiheen kannalta keskeisimmät käsitteet liittyen ketteriin kehitysmalleihin, hajautettuun ohjelmistokehitykseen ja tarvepohjainen henkilöresurssointi. Tämän lisäksi tutustuttiin aikaisempiin tutkimuksiin, jotka liittyivät hajautettuun ketterään ja avoimeen ohjelmistokehitykseen. Tutkimusongelmaa tutkittiin analysoimalla lähdekirjallisuutta ja tutkielmaan liittyvää tapaustutkimusta.
Tutkielmaan liittyvän tapaustutkimuksen aineistonkeräys tehtiin keväällä 2015. Tapaustutkimuksen kohteena oli 2013–2015 toteutettu ohjelmistoprojekti, jonka projektipäällikkönä kirjoittaja toimi. Tapaustutkimuksen kohteena olleessa projektissa käytettiin tarvepohjaista henkilöresurssointia, kehitystä oli hajautettu neljään paikkaan Suomessa ja siinä pyrittiin noudattamaan ketteriä periaatteita. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluin asiakkaalta ja kirjoittajan muistelmin.
Tutkielman johtopäätösten perusteella hajautetussa ohjelmistokehityksessä voidaan käyttää tarvepohjaista henkilöresurssointia, mutta ketterän kehityksen näkökulmasta kehitystä ei voida tehdä noudattamalla kaikkia ketterän kehityksen periaatteita. Hajautuksella ja tarvepohjaisella henkilöresurssoinnilla on vaikutusta johtamistyyliin, tietämyksenhallintaan, rooleihin ja organisaatiomalliin. Tarvepohjaista henkilöresurssointia tukevat keskeiset periaatteet liittyvät avoimeen ja informaaliin viestintään, modernien sähköisten viestintävälineiden käyttöön, avoimiin ja mukautuviin prosesseihin, projektipäällikön osaamiseen, mandaattiin ja tiiviiseen yhteistyöhön asiakkaan kanssa, ja olemassa oleviin ihmissuhteisiin.
Tutkielman tulokset antavat rohkaisevia viitteitä siitä, että ohjelmistokehitys sopeutuu nykyaikaiseen tapaan työskennellä ajasta ja paikasta riippumatta ja organisaation sisäistä osaamista voidaan hyödyntää joustavasti. Tarvepohjaisen henkilöresurssoinnin voidaan nähdä sopivan tilanteeseen, jossa halutaan lähteä kehittämään uutta sovellusta nopeasti palautteen pohjalta ilman pitkäkestoista määrittelytyötä.
