Ligniini on luonnon yleisimpiä polymeerejä, mutta siitä huolimatta sen rakenne ja syntymekanismit tunnetaan huonosti. Ligniinin biosynteesissä on vielä monta selvittämätöntä vaihetta, vaikka geenitekniikka onkin avannut sen saloja. Luonnolliset asyylirakenteet ovat yksi myöhemmin löydettyjä rakenteita, joiden synnylle ei ole vielä löytynyt synteesireittejä. Tällä hetkellä oletetaan rakenteiden syntyvän asyloituneista monolignoleista ligniinin muodostumisen yhteydessä.
Luonnollisten asetaattien löytyminen ruokovartisesta kuitukasvista kenafista käynnisti niiden alkuperän tutkimuksen. Nykyisin ligniinin asyloituneita rakenteita on löydetty useista erityyppisistä kasveista. Ligniinin asyloituja rakenteita määritetään useimmiten NMR-menetelmien, DFRC:n ja analyyttisen pyrolyysin avulla.
Kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi ligniinin rakennetta ja biosynteesiä. Lisäksi tutkielmassa perehdytään asyloitujen ligniinien rakennetutkimuksissa käytettyihin menetelmiin ja tutustutaan muutamaan taloudellisesti merkittävään kasvilajiin, joissa esiintyy luonnostaan asyloituja rakenteita.
Tutkielman kokeellisessa osassa kuvataan malliyhdisteiden valmistamista asetyylitransferaasien tutkimusta varten. Asetyylitransferaasit ovat entsyymejä, jotka katalysoivat asetyyliryhmän siirtymistä molekyylistä toiseen. Valitut malliaineet olivat asetyloidut monolignolit, sinapyyli-γ-asetaatti ja koniferyyli-γ-asetaatti sekä dimeerinen β-O-4'-eetteri, jonka γ-asema oli asetyoitu. Koska kokeiden yhteydessä huomattiin, että asetyloidut monolignolit ovat liian reaktiivisiä entsymaattisiin määrityksiin, syntetisoitiin myös monolignolijohdannainen, jossa ei ole kaksoissidosta eikä se noin ollen polymeroidu. Asetyloiduista monolignoleista valmistettiin lisäksi malliaineeksi DHP-polymeerejä, joiden rakenteet varmistettiin NMR-spektrometrisesti.
