Yksi tapa tarkastella maankamarassa etenevien seismisten aaltojen vaimenemista on määrittää tutkittavalle alueelle seisminen Q-arvo, joka kuvaa maa- tai kallioperän keskimääräisiä vaimenemisominaisuuksia. Seismisellä Q-arvolla on myös taajuusriippuvuus, eli sillä on eri arvo eri taajuuksilla.
Tässä työssä määritettiin taajuusriippuvat Q-arvot P- ja S-aallolle tutkimalla näiden ensisaapujien alusta alkavan kolmen sekunnin aikaikkunan maksimiamplitudeja. Kohdealue tutkimuksessa oli Pohjois-Suomi. Havaintoaineisto koostui Suomen seismiseen asemaverkkoon kuuluvien, viiden seismografiaseman maanjäristysrekisteröinneistä. Asemat sijaitsivat Hetan, Sodankylän, Oulun, Kuusamon ja Tornion alueilla ja maanjäristykset olivat tapahtuneet enintään 200 km:n episentrietäisyydellä. Eri asemien rekisteröintejä tutkittiin yhteensä 181 kpl.
Tutkimuksessa käytetty menetelmä on nimeltään coda-normalisointimenetelmä, jossa P- ja S-aaltojen amplitudiarvot normalisoidaan coda-aaltojen amplitudiarvoilla. Eri hyposentrietäisyyksillä saaduista arvoista saadaan regression avulla määritettyä Q-arvo eri taajuuksille, joista linearisoinnin avulla saadaan määritettyä taajuusriippuva Q-arvo.
Tässä työssä P-aallolle saatiin taajuusriippuva Q-arvo Qp(f ) = 183(±12)f^0.64(±0.15) sekä S-aallolle Qs(f )=288(±30)f^0.67 (±0.23 ) .
Saatuja tuloksia verrattiin samalla menetelmällä eri puolilta maapalloa saatuihin tuloksiin. Pohjois-Suomen alueella S-aaltojen vaimeneminen oli kaikkein vähäisintä verrattuna tektonisesti aktiivisempiin tai geologisesti nuorempiin alueisiin. Tuloksia verrattiin myös sekä Fennoskandian alueelle että geologisesti samankaltaisille alueille määritettyihin Q-arvoihin. Tässä työssä määritetty Qp-arvo ja sen taajuusriippuvuus ovat hyvin samankaltaisia Norjan alueelle määritettyjen Qp-arvojen kanssa. Qs-arvo puolestaan osuu keskivaiheille muihin arvoihin vertailtaessa, ollen hyvin samankaltainen kuin Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan määritetyt Qs-arvot.
Coda-normalisointimenetelmä osoittautui riittämättömäksi alueelle, jolta on vähän ja epätasaisesti jakautunutta havaintoaineistoa maanjäristyksistä. Seismisten aaltojen vaimenemiseen liittyviä tutkimuksia suositellaan jatkettavan, mutta jollain toisella menetelmällä. Eräs mahdollinen tutkimuskohde tulevaisuudessa voisi olla geometrisen leviämistekijän ja sen etäisyysriippuvuden määrittäminen Suomen kallioperälle.
