Ekosysteemipalveluja ja kaupunkien viherrakennetta tukevien viher- ja maisemamerkintöjen kehittäminen kaavoituksessa

Viheralueiden merkitys osana tiivistyvää kaupunkirakennetta on kasvanut voimakkaasti viime vuosien aikana. Elinympäristöjen pirstoutumisen ja ympäristön aiheuttamien muutosten myötä viheralueiden arvo tulee esille yhä selvemmin esimerkiksi tulevaisuuden epävarmuustekijöiden hallinnassa ja muutoksiin sopeutumisessa. Viheralueiden toiminnallisuuteen ja kokonaisvaltaisuuteen perustuva lähestymistapa on vakiintunut osaksi useita strategisen maankäytön suunnitelmia, joilla pyritään ylläpitää kaupunkien viherrakenteen kytkeytyneisyyttä, monikäyttöisyyttä ja ekosysteemien tuotantoa. Kansainväliset ja kansalliset tavoitteet luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä, energiatehokkuuden lisäämisestä ja asukkaiden hyvinvoinnin edistämisestä ovat asettaneet uusia laatuvaatimuksia viheralueiden kestävälle suunnittelulle. Tässä muutoksessa perinteisen maankäytön ohjausjärjestelmän mukaiset suunnittelukäytännöt ja -kriteerit ovat osoittautuneet riittämättömiksi keinoksi ylläpitää laadukkaita viheralueita. Ympäristöministeriön vuoden 2000 asettamien, viher- ja maisema-alueita koskevien kaavamerkintöjen ja -määräysten sekä ohjeistusten päivittämisen tarve on tullut voimakkaasti esille erityisesti kaavoituksessa työskentelevien suunnittelijoiden ja asiantuntijoiden keskuudessa. Tämä tutkimus on lähtenyt liikkeelle MAMA -työryhmän (Maiseman huomioon ottaminen maankäytön suunnittelussa) selvitystyöstä, jonka tarkoitus on vahvistaa viher- ja maisema-alueiden roolia valtakunnallisessa lainsäädännössä ja suunnittelujärjestelmässä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää viher- ja maisemamerkintöihin liittyviä puutteita ja kehittämistarpeita kaupunkien viherrakenteen ja ekosysteemipalveluiden kokonaisvaltaisen huomioinnin näkökulmasta. Tutkielmassa vertaillaan viheralueita koskevia asema- ja yleiskaavatason merkintätapoja ja määräyksiä Suomen eri kaupungeissa. Omakohtaisten havaintojen tueksi työn aikana toteutetaan lisäksi asiantuntijahaastatteluita, joiden avulla pyritään kartoittamaan nykyisten merkintöjen toimivuutta. Tutkimuksen loppuvaiheessa kaava- ja haastatteluaineistossa ilmenneiden puutteiden ja ongelmien pohjalta on tarkoitus muodostaa käsitys siitä, miten kaavamerkintöjä voitaisiin jatkossa kehittää. Viher- ja maisema-alueiden merkintätavat vaihtelevat tutkimuksen mukaan merkittävästi eri kaupunkien välillä, mikä on seurausta nykyisiin hoito- ja käyttötarpeisiin soveltuvien käytäntöjen ja ohjeistusten puutteellisuudesta. Vaikka viherrakenne tulee esille kaava-aineistossa yhä selvemmin esimerkiksi hulevesien käsittelyssä ja viheryhteyksissä, viheralueiden toiminnallisuus ja jatkuvuus huomioidaan heikosti kaavamerkinnöissä. Viherrakenteen monipuolisemman hyödyntämisen lisäksi suunnittelukäytäntöjen tulisi perustua myös ympäristön tulevan tilan ennakointiin ja tehokkaisiin, kaavamerkintöjen taustalla käytettäviin arviointityökaluihin ja laskentamenetelmiin.