Tässä työssä käsitellään terveydenhuollon sähköisten järjestelmien yhteentoimivuutta tukevan HL7-standardin eri versioita. HL7-organisaation standardin versio 2 on peräisin 1980-luvulta ja se on käytetyin terveydenhuollon yhteentoimivuutta tukeva standardi. V2-standardi on vanha, joten sen seuraajaksi tehtiin vuonna 2005 versio 3. Monet järjestelmähankkeet version 3 osalta ovat kuitenkin epäonnistuneet ja työssä pyritään selvittämään kriittisen näkökulman avulla, mitkä tekijät ovat johtaneet V3-standardin vähäiseen käyttöön. Työssä kuvataan Suomen sähköistä lääkemääräystä ja avataan lääkemääräyksen esimerkin avulla konkreettisesti havaittuja syitä version 3 käytön ongelmiin. Samaan aikaan työssä tarkastellaan V3-standardin kehitteillä olevaa seuraajaa, FHIR-standardia. Työssä pyritään selvittämään, mitkä ovat FHIR-standardin vahvuuksia ja voisiko FHIR menestyä V3-standardia paremmin. Konkreettisena esimerkkinä työssä pyritään hahmottamaan, mistä sähköisen lääkemääräyksen sisältö voisi koostua hyödyntäen FHIR-standardia.
Työn lopputulos on, että HL7-organisaation V3-standardin käyttöönoton epäonnistumiseen on tunnistettavissa kaksi keskeistä tekijää: haasteet standardin ymmärtämisessä ja omaksumisessa sekä V3-standardin RIM-tietomalliin kohdistuvat ongelmat. Sähköisessä lääkemääräyksessä ongelmat näkyivät räätälöinnin tarpeena. Toisaalta FHIR-standardi vaikuttaa lupaavalta ja näyttää selkeämmältä kuin V3-standardi, koska se on omaksunut nykyaikaisia standardoituja käytäntöjä ja sen dokumentaatio on yksinkertaista ja ilmaista. FHIR-standardin kehitys on kuitenkin vielä kesken ja parempia tuloksia tullaan saa-maan, kun standardia käytetään suuremmissa terveydenhuollon järjestelmähankkeissa.
