Tutkielman aiheen valintaan vaikutti tekijän vapaaehtoistyökokemus slummeissa asuvien naisten ja lasten parissa toimivassa kenialaisjärjestössä, joka mahdollisti tutkimusaineiston hankkimisen. Tutkielman tarkoituksena on valottaa kehittyvien maiden urbaanien slummiympäristöjen naisten pelon maantiedettä kenialaisen case-esimerkin kautta. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten kenialaiset, aktiiviset, eli lapsistaan huolta pitävät, äidit elävät arkeaan slummissa, miten he käyttävät asuinympäristönsä tilaa, sekä miten he suhtautuvat rikollisuuteen ja millaisia seurauksia mahdollisella pelolla on heidän tilankäyttöönsä. Tutkielman aiheeseen liittyy kiinteästi aiemman tutkimustiedon osalta naisten pelon maantiede kaupunkitiloissa, kehittyvien maiden urbanisoituminen ja siihen liittyvä köyhyys ja slummien muodostuminen, sekä afrikkalaisen naisen eri tavoin kokema sukupuolten välinen epätasa-arvo. Nämä teemat sijoitetaan tutkielmassa kehittyvän maan slummiympäristöön.
Aineisto käsittää 17 puolistrukturoitua teemahaastattelua, jotka tehtiin neljänä päivänä maaliskuussa 2010. Osallistuneet nuoret ja keski-ikäiset naiset valikoituivat järjestön toiminnan parista, jolloin aineisto käsittää vain niin kutsuttuja 'aktiivisia äitejä', ja sulkee pois muiden slummin ihmisryhmien näkökulmat: äitiyteen kykenemättömät eli 'passiiviset äidit', miehet, vanhukset ja lapset. Vääristymä on kuitenkin perusteltu, sillä tarkoitus on tutkia 'keskivertoäidin' pelkoa ja sen seurauksia. Haastatteluaineiston analysoinnissa käytettiin teemoittelua ja sen pohjalta hahmoteltiin James Garofalon rikoksen pelon mallia vastaava yksinkertaistettu versio.
Tulosten perusteella slummissa asuvien 'aktiivisten äitien' asema sosiaalisessa tilassa on heikko johtuen fyysisestä haavoittuvuudesta miehiin nähden, asuinympäristön turvattomuudesta ja huonoista vaikutteista, joita he välttelevät ja joiden perusteella valitsevat seuransa, kulkureittinsä ja -aikansa. Pimeys sekä ahtaat ja autiot paikat koetaan vaarallisina. Kokemuksellisesti ja kuulopuheina leviää tieto rikollisuudesta, jota harjoittavat tyypillisesti työttömät nuoret miehet. Rikoksenpelko on usein voimakasta ja aiheuttaa syrjäytymistä julkisista tiloista, joskin sukulaisten tai viranomaisten läheisyys saattaa lieventää pelkoa.
Urbanisoituvissa kehittyvissä maissa suuri osa väestöstä sijoittuu slummeihin. Naisten vastuu perheen toimeentulosta ja lasten hyvinvoinnista on usein erittäin suuri. Vaikka kyseessä onkin case-tutkimus, tutkielman aihe koskettaa suurta osaa maailman nykyisestä ja tulevasta urbaanista väestöstä: slummien naisia ja heidän lapsiaan. Erilaisten ympäristöön ja ilmastoon liittyvien resurssikiistojen ja heikkojen yhteiskunnallisten rakenteiden johdosta kehittyvien maiden kaupungistumisessa esiintyy köyhyyttä, rikollisuutta ja muita negatiivisia lieveilmiöitä, jotka voivat aiheuttaa pelkoa ja sen seurauksena heikentää naisten mahdollisuuksia osallistua julkisissa tiloissa ja työpaikoilla tapahtuviin toimintoihin, jotka voisivat hyvin toimivina johtaa yhteiskuntien kehittämiseen. Tilat, paikat ja ajat, jotka ovat sosiaalisesti rakentuneita aiheuttamaan pelon tunteita, ovat esteenä paitsi yksilöiden tilankäytölle, myös heikentävät kokonaisten yhteisöjen toimintaa.
