Visual representations of Sub-Saharan Africa produced by non-governmental organizations in Finland

Afrikasta Eurooppaan suuntautuvan ja kasvavan muuttoliikkeen valossa, on aiheellista pohtia omia mielikuviamme liittyen eri kulttuureihin, uskontoihin ja kansalaisuuksiin. Kolonialismin aikana afrikkalaiset olivat rasistisen toiseuttamisen uhreja, jossa Afrikka ja afrikkalaiset esitettiin alempiarvoisimpina verrattuna Eurooppaan ja eurooppalaisiin. Kolonialismin aikaiset rasistiset stereotypiat Afrikkaan liittyen ovat edelleen nähtävissä myös Pohjoismaissa, vaikka kolonialismi yleensä mielletään historialliseksi ilmiöksi, joka tapahtui valloittaja- ja valloitettavien maiden välillä. Länsimaiden mielikuva Afrikasta on pysynyt jokseenkin samana kolonialismin ajoista lähtien. Nykyään kansalaisjärjestöt ja niiden kehitysviestintä ovat avainasemassa tuottamassa tietoa kehitysmaista ja näin ollen ne myös aktiivisesti muokkaavat mielikuviamme Afrikasta. Ylikorostunut kehitysapu-diskurssi kuitenkin mustamaalaa länsimaista Afrikka-kuvaa entisestään. Tämän pro gradun tarkoituksena on selvittää, miten Suomessa toimivat kansalaisjärjestöt esittävät Saharan eteläpuolisen Afrikan ja afrikkalaiset visuaalisissa materiaaleissaan. Tutkielma tarkastelee kriittisesti tämän hetkistä Afrikka-kuvaa kansalaisjärjestöjen tuottamien materiaalien näkökulmasta Suomessa ja kytkee järjestöjen tuottamat Afrikka-representaatiot laajempaan teoriaan länsimaisesta Afrikka-kuvasta. Tutkimuksen metodologisena lähtökohtana on konstruktionismi, jonka mukaan maailma on sosiaalisesti rakentunut prosessi, jossa sosiaalinen todellisuus ja kieli heijastavat ja myös muokkaavat maailmankuvaamme. Kansalaisjärjestöjen tuottamat representaatiot Afrikasta heijastavat mielikuvaamme alueesta, mutta samalla ne myös aktiivisesti muokkaavat sitä. Tutkimus hyödyntää postkolonialistista teoriaa sekä toiseuden ja holhouksen käsitteitä. Tutkimusmenetelminä on käytetty visuaalista sisältö- sekä diskurssianalyysiä, joiden avulla puretaan Afrikka-representaatioiden takana olevia diskursseja. Tutkimustuloksien mukaan kansalaisjärjestöjen representaatiot esittävät Saharan eteläpuolisen Afrikan eksoottisena ja värikkäänä. Ne myös personoivat maanosan näyttämällä ennen kaikkea kuvia ihmisistä, jotka kuvataan aina aktiivisina ja tyytyväisinä elämäänsä. Vaikka Afrikka ja afrikkalaiset kuvataan positiivisessa valossa, ne esitetään kuitenkin erilaisena verrattuna Eurooppaan ja eurooppalaisiin. Näin toiseuden ja holhouksen teemat seuraavat myös järjestöjen tuottamissa representaatioissa. Lisäksi neoliberalismi on selvästi näkyvissä järjestöjen visualisoinnissa, joka keskittyy esittämään aktiivisten ja tehokkaiden ihmisten kuvaamiseen. Visualisoinnissa on kuitenkin merkkejä uudesta suunnasta, jossa maanosa pyritään esittämään todenmukaisemmassa valossa liioittelematta sen ongelmia tai kaunistelematta kehitysavun roolia tai kehityksen vauhtia. Lisäämällä postkolonialistisen kehitysdiskurssin visualisointeihinsa, järjestöt pystyisivät tuomaan paremmin esille paikallisten yhteisöjen äänen ja tietämyksen viestinnässään.