Liukuvalu on betonirakentamisessa tekniikka, jossa betoni valetaan muottiin kerroksittain siten, että pohjimmaisten kerroksien kovettuessa niiden pinnalle voidaan vielä lisätä betonia ilman saumojen muodostumista. Näin muottia voidaan liu'uttaa ylöspäin uusien kerrosten valmistuessa ja työ etenee yhtäjaksoisesti jo kovettuneen betonin kannatellessa muottia ja ylle valettavia betonikerroksia. Liukuvalua käytetään usein tornien ja massiivisten siilojen rakentamisessa ja siksi siinä onnistuminen on erityisen tärkeää. Liukuvalussa muottia on siirrettävä sopivalla nopeudella, että alemmat kerrokset eivät romahda, mutta valupinta ei pääse myöskään tarttumaan muottiin ja aiheuttamaan repeämiä. Tutkimuksen tilasi ja kustansi Rudus Oy.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää liukuvalubetonoinnin onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tärkeimpinä tarkastelukohteina olivat vesi-sementtisuhde, eri sementtilaatujen toimivuus, yleisimmät lisäaineet kuten notkistin ja huokoistin, sekä pozzolaanisten seosaineiden vaikutus. Tutkittavia seosaineita olivat masuunikuona, lentotuhka ja piidioksidijauhe. Kokeilla haluttiin mallintaa todellista rakennustilannetta ja saadun tiedon oli oltava käytännön tilanteissa sovellettavaa. Tutkimus tehtiin Rudus Oy:n tutkimuslaboratoriossa Helsingissä.
Tärkeimpänä aineistona tutkimuksessa käytettiin Kjell Fåre Tossan väitöskirjaa Slipforming of Vertical Concrete Structures. Friction between Concrete and Slipform Panel (2001). Kjell Fåre Tossa esitti väitöskirjassaan liukuvalubetonoinnin onnistumisen tärkeimmäksi tekijäksi liukuvalumuotin ja betonin välisen kitkan. Tämän ja muun kerätyn aineiston perusteella rakennettiin mittauslaitteisto, jolla liukuvalua tutkittiin. Laitteistolla mitattiin betonin ja liukuvalumuotin välille kehittyvää kitkaa, seurattiin betonin kovettumista sekä tarkasteltiin valetun pinnan siisteyttä. Betonin kovettumista tarkkailtiin penetrometrillä, lämpötila-anturilla ja valun yhteydessä valmistetuilla koekappaleilla. Betonin ja liukuvalumuotin välistä siirtokitkaa verrattiin betonin kovettumisen eri vaiheisiin ja betonin eri komponentteja säädeltiin niiden annostelun vaikutuksen selvittämiseksi.
Kokeiden perusteella pääteltiin, että suurin ongelmia aiheuttanut tekijä betonissa oli huokoistimen annostelu. Huokoistuksella betoniin tehdään pieniä ilmahuokosia, jotka parantavat sen pakkasenkestävyyttä. Käytetty huokoistin oli rasvahapposaippuapohjainen vesiliuos, joka heikensi muottiöljyn toimivuutta ja aiheutti betonisaarekkeiden kasvamista liukuvalumuottiin. Tämä aiheutti betonin repeytymistä liukuvalumuottia siirrettäessä. Muista tekijöistä tärkeimpänä oli reseptin vesi-sementtisuhde. Pienemmällä vesi-sementtisuhteella valmistettu betoni tuotti enemmän kitkaa muottia siirrettäessä ja lisäsi repeämien syntymisen riskiä. Seosaineista piidioksidin havaittiin kasvattavan liukukitkaa ja masuunikuonan pienentävän sitä.
