Ukkosen voimakkuuden luokittelusta on tehty vain vähän tutkimusta. Rajuilman voimakuutta voidaan määritellä kaikkien siihen liittyvien sääilmiöiden (rankkasade ja rakeet, salamointi, syöksyvirtaukset, trombit) perusteella. Usein voimakkuusluokitus tehdään ilmiön aiheuttamien tuhojen perusteella (syöksyvirtaukset, trombit), joka vaatii ihmishavainnot tuhoalueelta: tällainen luokitus ei ole reaaliaikainen. Ukkosen tapauksessa mielekäs ilmiö voimakkuuden luokittelemiseksi on salamointi. Salamoinnin perusteella on tehty aiemminkin ukkosen voimakkuusluokitusta, mutta luokitukset perustuvat salamoiden vuosi- tai vuorokausimääriin. Hetkellisen ukkosen voimakkuuden määrittelemiseksi on tässä työssä tutkittu maasalamamääriä Suomen alueella 15 minuutin aikana 20 x 20 km havaintoalueilla.
Tämän työn tarkoitus oli selvittää, että voidaanko salamahavaintojen perusteella tehdä objektiivinen luokitus ukkosen hetkelliselle voimakkuudelle, sekä mikä on järkevä luokkajako voimakkuudelle. Tutkimus toteutettiin käymällä läpi NORDLIS-salamanpaikannusverkon havainnot vuosilta 2002–2016. Havaintoaineistosta lasketaan maasalamamäärät 15 minuutin aika-askelissa 2 584 hilaruudussa Suomen alueella ja sen lähiympäristössä. Havaitut salamamäärät vaihtelivat välillä 1–325 salamaa 400 km^-2 15 min^-1. Saaduista tuloksista lasketaan ukkosen hetkellisen salamoinnin todennäköisyysjakauma.
Tämän työn tulosten pohjalta on määritetty ukkosen hetkelliselle voimakkuudelle logaritmisesti tasavälinen, 5-portainen luokitus, jossa alin luokka L1 (1–3 maasalamaa 400 km^2 15 min^-1) kuvaa heikkoa ukkosta ja ylin luokka L5 ( >100 maasalamaa 400 km^2 15 min^-1 ) erittäin rajua ukkosta.
Määritettyä ukkosen hetkellisen voimakkuuden luokitusta voidaan käyttää Suomen oloja vastaavilla alueilla, mikäli salamahavaintoja saadaan riittävällä tarkkuudella. Alueilla, joilla ukkoset ovat selvästi Suomen oloja voimakkaampia tämä luokitus antaa hetkelliselle ukkosen voimakkuudelle luultavasti liian alhaisia arvoja.
