Matkailurakentaminen ja sen diskursiivinen rakentuminen Kilpisjärvellä

Käsittelen pro gradussani Kilpisjärven matkailurakentamista ja sen paikallista diskursiivista rakentumista. Luon katsauksen alueen matkailurakentamisen kehitykseen sekä tarkastelen diskurssi- ja sisällönanalyysin keinoin tämän ympärillä käytävää keskustelua ja argumentteja. Työn tarkoituksena on selvittää, minkälaisia diskursseja Kilpisjärven matkailurakentamiseen liittyy, ja mitä tästä voidaan ottaa opiksi matkailurakentamisen kehittämisessä. Kilpisjärvi on Länsi-Lapin pohjoisin kylä, joka sijoittuu Käsivarren suurtunturivyöhykkeelle. Alue on toiminut saamelaisten poronhoitoalueena vuosisatojen ajan, mutta pysyvä asutus on saapunut alueelle vasta 1900-luvun alussa. 1930-luvulla alueelle rakennettin ensimmäinen matkailijoiden majoitusrakennus, ja alueen matkailukäyttöä lisäsi tien ja hotellin valmistuminen 1940- sekä 1950-luvulla. Kilpisjärvi on perinteisesti houkutellut erityisesti hiihtäjiä sekä retkeilijöitä, ja on tunnettu luonnonolosuhteistaan, minkä ansiosta alueella on useita harvinaisia kasvilajeja. Kilpisjärven matkailu kasvoi hiljalleen 1900-luvulla, kunnes vuosituhanteen vaihteen tienoilla uusi asema- ja ranta-asemakaavoitus mahdollisti voimakkaan matkailurakentamisen kasvun, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Pieni erämaakylä on kehittynyt reilussa kymmenessä vuodessa matkailukeskukseksi, jossa on yli 800 makuupaikkaa kaupallisissa majoitusliikkeissä, yli sata yksityistä loma-asuntoa sekä kaksi laajaa asuntovaunualuetta . Tämä kehitys on herättänyt ristiriitaisia tunteita kyläläisten keskuudessa. Työn empiirinen osuus perustuu 17 kilpisjärveläisen sekä kolmen norjalaisen loma-asukkaan teemahaastatteluihin, jotka toteutin vuoden 2009 kevään ja kesän aikana. Haastatteluiden perusteella on luokiteltavissa kuusi diskurssia tai puheteemaa: 1) maiseman ja luonnon, 2) talouden, 3) paikan, 4) poronhoidon, 5) julkisen hallinnon sekä 6) vaikutusmahdollisuuksien diskurssit. Ensimmäinen diskurssi painotti, että matkailurakentamisen tulisi sopeutua luonnonmaisemaansa ja olosuhteisiinsa, kun taas toinen diskurssi korosti matkailun taloudellista merkitystä Kilpisjärvelle ja Enontekiön kunnalle. Paikan diskurssi puolestaan kiinnitti huomion Kilpisjärven muutokseen paikkana matkailurakentamisen kasvun myötä, kun taas poronhoidon diskurssi piti matkailurakentamisen kehitystä pääosin haitallisena poronhoidon harjoittamiselle. Julkinen hallinto nähtiin olevan avainasemassa matkailurakentamisen kehittämisessä, mutta sen koettiin epäonnistuneen Kilpisjärven matkailurakentamisen tasapainoisessa kehittämisessä huomioiden lähinnä taloudellisia näkökulmia jättäen huomioimatta muita alueeseen liittyviä elementtejä, kuten maisemaan ja luontoon liittyviä arvoja. Kyläläisten vaikutusmahdollisuudet kylän kehittämisessä nähtiin pääosin heikoiksi, kun taas maanomistajien ja kunnan päätöksentekijöiden nähtiin hallitsevan maankäytönsuunnittelua näennäisestä lain mukaisesta kuulemismenettelystä huolimatta. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että maankäytön suunnittelussa ja kehittämisessä on tärkeää huomioida monimuotoinen maankäytön diskursiivinen ja sosiaalinen rakentuminen. Osallistavan suunnittelun tulee olla läpinäkyvää ja aitoa, mikä ennaltaehkäisisi konflikteja ja edistäisi kestävää kehitystä. Tämän prosessin avulla voidaan saavuttaa päätöksentekoa ja kehitystä, jonka paikallinen väestö kokee hyväksyttäväksi.