Aluekehittämisverkostojen arviointi : Verkostotoimijanäkökulma MAL- ja hyvinvointiverkostoihin aluekehittämisen välineinä

Hallinta-ajattelun mukaisesti on kansallisessa alueidenkehittämisen järjestelmässä tapahtunut rakenteellisia ja sisällöllisiä uudistuksia, joista yksi on vuonna 2010 toimintansa aloittanut alueperustainen kansallinen koheesio- ja kilpailukykyohjelma (KOKO). Ohjelman tavoitteena on kaikkien alueiden kilpailukyvyn lisääminen ja aluekehityksen tasapainottaminen tukemalla verkostoitumista. Ohjelmalla pyritään ennen kaikkea parantamaan aluekehittämisen toimintatapoja: ennakointia, oppimista ja verkostoitumista. Ohjelma jakaantuu alueelliseen osaan ja kansallisesti merkittävien teemojen ympärille perustettuihin verkostoihin. Tutkimuksen aiheena ovat kansalliset aluekehittämisverkostot ja niiden toiminnan arviointi, esimerkkeinä KOKO:n teemaverkostoista MAL-ja hyvinvointiverkostot. Tavoitteena on kartoittaa verkostotoimijoiden näkemyksiä verkostoista aluekehittämisen välineinä. Tutkimuksessa kartoitetaan millaisina toimijat näkevät verkostojen mahdolliset saavutukset ja toiminnan onnistumisen edellytykset. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten näitä edellytyksiä voidaan tukea arvioinnin avulla. Tutkimusaineistona ovat alueellisten ja kansallisten verkostotoimijoiden sekä verkostokoordinaattoreiden haastattelut, jotka on toteutettu keväällä 2011. Tutkimustulosten perusteella verkostojen tunnistettiin toimivan sekä kansallisella, verkosto- että aluetasolla ja näiden välissä. Toimijoiden välinen vuorovaikutus perustui sekä virallisiin että epävirallisiin suhteisiin ja toimintamandaatti vapaaehtoisuuteen sekä viralliseen statukseen. Rakenteessa korostuivat sekä johdetun että itseohjautuvan verkoston ominaisuudet. Näiden verkostojen rakenteellisten ominaisuuksien tunnistettiin vaikuttavan keskeisesti verkostojen toimintaan ja toiminnan arviointiin. Tutkimustulosten perusteella kansallisella tasolla verkostot mahdollistivat kehitysjärjestelmän tehostamisen, alueiden tukemisen ja poliittisen vaikuttamisen. Alueille verkostot tarjosivat tukea omaan kehittämistyöhön, mahdollisuuden kansalliseen vaikuttamiseen ja uusia resursseja, osaamista sekä tietoa. Tällöin verkostotason tehtäväksi muodostui tiedonvälittäjänä ja kumppanuuksien mahdollistajana, konkreettisen toiminnan käynnistäjänä sekä kansallisiin linjauksiin vaikuttajana toimiminen. Verkostojen vaikuttavuutta voidaan tarkastella peilaamalla tuloksia näihin tehtäviin. Kuitenkin alueet olivat tyytyväisiä hyvin erityyppiseen verkostotoimintaan, jolloin erityisesti aluetason vaikutuksia on tarkasteltava huomioiden alueiden erilaiset lähtökohdat ja tavoitteet. Tutkimuksessa verkostoprosessin onnistumiseen tunnistettiin vaikuttavan toimintaympäristö, resurssit, motivaatio, kompetenssi, sekä käsitykset odotetuista vaikutuksista. Näihin voitiin vaikuttaa verkoston koordinoinnilla. Verkostoprosessin onnistuminen realisoitui sekä toiminnan tasojen välisessä että sisäisessä vuorovaikutuksessa ja tiedottamisessa. Keskeisimpinä haasteina ja kehittämiskohteina verkostotoiminnan vaikuttavuuden kannalta näyttäytyivät alueiden ja toimijoiden kyky sekä motivaatio hyödyntää verkostoja resursseina sekä nähdä ne osana alueen kokonaisvaltaista kehittämistä. Aluetason vaikutusten syntymisen kannalta MAL-verkostossa keskeistä oli, kuinka seudullisia yhteistyöprosesseja saadaan edistettyä samanaikaisesti verkostotoiminnan kanssa ja hyvinvointiverkostossa, kuinka alueella toimivat monet kehittäjätahot saadaan hyödyntämään verkostoa ja mobilisoitua mukaan kehittämiseen.