Kaupunkipurot Helsingissä : Veden laatu vuonna 2004

Kaupunkihydrologiseen tutkimukseen on Suomessa innostuttu kunnolla vasta viime vuosina. Kaupunkipuroista on tehty yksittäisiä tutkimuksiä Helsingissäkin, mutta koko kaupungin kattavaa ympärivuotista selvitystä puroista ja niiden veden laadusta ei ennen tätä tutkimusta ole tehty. Tavoitteena oli saada yleiskuva Helsingissä virtaavien purojen veden laadusta. Tutkimuksessa oli mukana 21 puroa: Mätäjoki, Korppaanoja, Mätäpuro, Näsinoja-Tuomarinkylänoja, Tuomarinkartanonpuro, Kumpulanpuro, Tapaninkylänpuro, Tapaninvainionpuro, Puistolanpuro, Longinoja, Säynäslahdenpuro, Viikinoja, Porolahdenpuro, Mustapuro, Marjaniemenpuro, Mellunkylänpuro, Vuosaarenpuro, Rastilanpuro, Ramsinkannaksenpuro, Skatanpuro ja Yliskylänpuro. Vesinäytteitä otettiin näistä puroista yhteensä 48 näytepisteestä. Jokaisesta pisteestä näytteet otettiin neljä kertaa vuoden 2004 aikana, tavoitteena saada kuva veden laadun vaihtelusta myös vuodenaikojen mukaan. Näytteenottojaksot olivat 9.-11.2., 26.-28.4., 29.6.-1.7. ja 25.-27.10.2004. Näytteenoton yhteydessä mitattiin veden lämpötila, happipitoisuus, pH sekä sähkönjohtavuus. Vesinäytteistä analysoitiin Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen laboratoriossa kiintoaine, kiintoaineen orgaanisen aineksen osuus, liuenneen aineen kokonaismäärä, väriluku, alkaliteetti, fosforin kokonaispitoisuus sekä liuenneet ionimuotoiset aineet (Na+, K+, Mg2+, Ca2+, F-, Cl-, NO3-, PO43- ja SO42-). Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ympäristölaboratoriossa näytteistä määritettiin typen kokonaispitoisuus, ammonium- ja nitraattityppi, fosfaattifosfori, biokemiallinen ja kemiallinen hapen kulutus (BOD7 ja CODMn-arvot), sameus sekä bakteerien määrä (Escherichia coli ja enterokokit). Veden laadusta nousi esille useiden purojen heikohko happitilanne. Esimerkiksi kesällä kaikissa näytepisteissä veden happitilanne oli välttävä tai huono. Monissa puroissa oli lisäksi ainakin ajoittain hyvin paljon bakteereita. Myös liuenneiden aineiden suuri määrä sekä suuret ravinnepitoisuudet voivat purovesissä aiheuttaa ongelmia. Koko Suomen latvapuroihin verrattuna helsinkiläisissä puroissa mm. pH ja alkaliteetti olivat korkeampia. Veden laatu vaihteli kuitenkin paljon eri purojen ja näytepisteiden välillä. Eri puroissa nousivat esille eri muuttujat ja erilaiset vedenlaadulliset ongelmat. Karkeasti yleistettynä paras veden kokonaislaatu oli Mätäpurossa ja Tuomarinkartanonpurossa. Vuodenaikojen vaikutus purovesiin näkyi lähes kaikissa tutkituissa veden laadun muuttujissa. Esimerkiksi liuenneiden aineiden määrä oli yleisesti suurin talvella ja pieneni loppuvuotta kohti. Purovesien väriluku ja sameus olivat talvella pienimmät ja kasvoivat syksyä kohti. Suuntaus oli sama myös kiintoaineessa, jonka pitoisuus oli keskimäärin pienin talvella ja keväällä ja suurin syksyllä. Purojen veden laadun tuloksia käsiteltäessä käytettiin vesien yleistä käyttökelpoisuusluokitusta. Sen soveltuvuus kaupunkipuroihin ei ole kuitenkaan aivan selvää. Näin pienissä puroissa on paljon hetkellisiä laatuvaihteluita, jotka eivät useinkaan mahdu luokituksen yhden laatuluokan sisälle. Lisäksi käyttökelpoisuusluokituksen muuttujiin tulisi lisätä esimerkiksi liuenneiden aineiden kokonaismäärä ja tiettyjen liuenneiden ionimuotoisten aineiden määrä (kloridi, natrium), jotta se soveltuisi paremmin kaupunkiolosuhteisiin.