Asukkaan Helsinki? : Tapaustutkimus vuorovaikutteisuudesta kaupunkisuunnittelussa

Tutkimus tarkastelee asukkaiden ja kaupunkisuunnittelun kohtaamista sekä niiden välistä vuorovaikutusta. Perinteisten osallistumismenetelmien lisäksi paine löytää uusia kanavia ja keinoja vaikuttaa omaan elinympäristöön on selvästi lisääntymässä. Suunnitteluvaiheessa tapahtuvan asukkaiden kuulemisen toivotaan vähentävän valitusten ja muistutusten määrää ja näin nopeuttavan kaavoitusprosessia. Kilpailukykyä ja innovatiivisuutta korostava suunnittelukeskustelu on tuonut esille myös ihmisten roolin valintoja tekevinä kuluttajina,loppukäyttäjinä ja osaajina. Tämä kansalaisnäkökulman laajennus täydentää kaavoituksen osallisuuden ajatusta ja lisää painetta kaupunkisuunnittelun vuorovaikutuksen ja käyttäjälähtöisyyden kehittämiseen. Tutkimuksen myötä halutaan tuoda esiin, mitä asukasosallistuminen ja -vaikuttaminen Helsingissä käytännössä ovat. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston vuonna 2008 avaama info- ja näyttelytila Laituri toimii uusien suunnittelualueiden ja erilaisten vaihtuvien teemojen näyttelytilana, mutta myös viraston viestintäkanavana ja fyysisenä tiedotuspisteenä. Tutkimuksessa nostetaan Laituri tapausesimerkiksi vuorovaikutuksesta asukkaan ja kaavoittajan välillä. Tutkimus jakaantuu kahteen pääteemaan. Tavoitteena on tutkia Laiturin toimintaa ja sen vuorovaikutuksellisuutta sekä asukkaiden että kaavoittajien näkökulmasta. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimusmenetelminä ovat kyselyt, haastattelut ja havainnointi. Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostuu kolmesta toisiaan täydentävästä osasta: Laiturin asiakkaiden toimintakysely, Laiturin asiantuntijaringin jäsenille kohdistettu kysely sekä kolmen asiantuntijan haastattelut. Tutkimuskysymysten kautta etsitään vastauksia siihen, tavoitetaanko kaupunkilaiset ja parantuuko kaupunkilaisten osallistumismahdollisuudet Laiturin myötä. Lisäksi selvitetään, miten kaupunkilaisten tieto välittyy kaavoittajalle ja siitä edelleen suunnitteluun. Tutkimus nivoo yhteen suomalaisessa yhteiskunnassa sekä tiedeyhteisössä käytyjä keskusteluja asukasvaikuttamisesta ja siitä, kuinka arjen maailma välittyy tulevaisuuden suunnitelmiin. Tutkimuksen kulmakivinä ovat osallistuminen, vuorovaikutus ja paikallinen tieto kaupunkisuunnittelussa. Teoreettisena lähtökohtana on kommunikatiivisen suunnittelun teoria, jonka tueksi teoriaosio koostuu tutkimuksen kannalta keskeisistä käsitteistä. Tutkimus esittelee Asukkaan Helsinki -käsitteen, joka kuvastaa asukasta asiakas-kansalaisena, joka on aktiivinen tuotekehittelijä osallistuvassa kaupunkisuunnittelussa. Tutkimuksen tulosten mukaan Laiturin asiantuntijat ja suuri osa helsinkiläisistä kokee asukkaan osallistumismahdollisuuksien parantuvan Laiturin myötä. Kuitenkin puolet helsinkiläisistä uskoo asukkaiden tiedon ja ideoiden vaikuttavan melko huonosti lopulliseen suunnitelmaan. Helsinkiläisten mukaan Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston tämänhetkiset käytännöt tukevat vain osittain riittävää vuorovaikutusta. Asiantuntijat kokevat Laiturin roolin ennen muuta tiedonvälittäjänä ja keskustelukanavana kuin varsinaisena paikallisen tiedon kerääjänä. Tutkimustuloksiin perustuen tutkimuksessa esitellään asukasosallistumisen pelikenttä -malli. Mallin mukaan Laituri voidaan nähdä helsinkiläisenä kaupunkisuunnittelun ilmiönä kaupungissa, jossa on verkostokunnan elementtejä. Kaavoittaja on diplomaattinen suunnannäyttäjä, jolla on reflektoivan kaavoittajan ominaisuuksia. Helsinkiläinen asukas on kaupunkielämisen asiantuntija, joka on osallistuva paikallisen tiedon tuottaja. Osallistumismenetelmät ovat yhä suuremmassa määrin segmentoituja ja räätälöityjä kunkin hankkeen ja projektin kohdalla. Tutkimuksen mukaan Asukkaan Helsinki on jatkuvassa muutospaineessa oleva moniarvoinen miljöö, jossa helsinkiläisten arkisten kokemusten tavoittamisen tulisi olla jatkossa yhä vahvemmin osa kaupunkisuunnitteluviraston toimintoja.