Keski-Pohjanmaan Kaustisen-Ullavan alueella on yli 400 km2:n laajuinen pegmatiittikenttä, josta on tähän mennessä löydetty 16 spodumeenipitoista pegmatiittiesiintymää. Tutkielmassa vertaillaan Heikinkankaan, Leviäkankaan, Läntän, Outoveden, Päivänevan ja Syväjärven pegmatiittiesiintymien sekä alueen granitoidien geokemiaa. Kaustisen-Ullavan alue kuuluu Keski- ja Länsi-Suomen paleoproterotsooiseen, 1.95 1.89 Ga ikäiseen svekofenniseen saarikaarikompleksiin, joka sijaitsee Fennoskandian kilven keskiosissa. Alueen geologiset pääyksiköt koostuvat Keski-Suomen granitoidikompleksin reunaosista sekä tätä ympäröivästä Pohjanmaan liuskevyöhykkeestä, jota noin 1.79 Ga ikäiset spodumeenipegmatiittijuonet leikkaavat.
Pegmatiittien päämineraalit ovat spodumeeni, albiitti, kalimaasälpä, kvartsi ja muskoviitti. Suurempien esiintymien pääjuonet ovat 200 500 m pitkiä ja leveimmillään 25 m. Esiintymät luokitellaan petrogeneettisessä luokittelussa LCT- eli Li-, Cs- ja Ta-rikastuneeseen orogeeniseen pegmatiittiperheeseen sekä geologisessa luokittelussa rare element- eli harvinaisten alkuaineiden REL-pegmatiittiluokkaan ja sisäiseltä rakenteeltaan suhteellisen homogeeniseen albiittispodumeenityyppiin. Pegmatiitit ovat koostumuksiltaan peralumiinisia ja graniittisia. Esiintymien keskimääräiset Li2O-pitoisuudet ovat 0.68-1.07 %, jotka vastaavat noin 9.7-15.5 %:n spodumeenipitoisuuksia. Tärkeimpien hivenalkuaineiden pitoisuudet vaihtelevat tutkituissa esiintymissä seuraavasti: Rb = 330−860 ppm, Cs = 49−57 ppm, Be = 50−124 ppm, Ta = 17−89 ppm ja Nb = 20−84 ppm.
Esiintymissä on selkeitä systemaattisia eroja differentiaatioasteen mittareissa, kuten K/Rb-, Sr/Rb-, K/Cs-, Nb/Ta-, Fe/Mn- ja Al/Ga-suhteissa, joiden perusteella Outoveden ja Läntän esiintymät ovat vertailluista esiintymistä kemiallisesti kehittyneimpiä ja Syväjärven ja Heikinkankaan esiintymät vähiten kehittyneitä. Leviäkankaan ja Päivänevan esiintymät asettuvat geokemiallisessa vertailussa näiden esiintymien välille. Globaalissa geokemiallisessa vertailussa esiintymät ovat koostumukseltaan tyypillisiä albiittispodumeenityypin pegmatiitteja. Alueellisessa vertailussa pegmatiiteissä ei näy merkkejä systemaattisesta koostumusvaihtelusta. Myös pegmatiittien sisäinen koostumusvaihtelu on pääosin epäsystemaattista, mutta Outoveden pegmatiittien muskoviitti- ja spodumeenipitoisissa osissa on systemaattisia eroja K2O-, Rb-, Nb- ja Ta-pitoisuuksissa. Outoveden juonten muskoviittipegmatiiteiksi muuttuneet reunaosat saattavat viitata teksturaaliseen kompleksisuuteen , jollaista ei muissa esiintymissä ole.
Koostumuksensa, rakenteensa, kokonsa ja sijaintinsa perusteella kaikkein todennäköisin pegmatiittien lähdegranitoidi on pegmatiiteista etelässä sijaitseva Kaustisen pegmatiittigraniitti, jonka ikää ei tunneta. Pegmatiittiesiintymien keskimääräiset litiumpitoisuudet vaikuttavat kasvavan Kaustisen pegmatiittigraniitista etäännyttäessä, millä saattaa olla merkitystä malmietsinnän kannalta. Läntän pegmatiitit saattavat sijaintinsa ja geokemiallisten piirteiden (korkea TiO2-pitoisuus, alhainen P2O5-pitoisuus, korkea Nb/Ta-suhde sekä alhaiset Al/Ga- ja A/CNKL-suhteet) perusteella olla osa erillistä pegmatiittiryhmää erotuksena viiden muun esiintymän muodostamasta Kaustisen pegmatiittiryhmästä.
