Browsing by study line "Luokanopettaja, kasvatustiede"

Suomi on lukutaidon perusteella mitattuna maailman kärkeä, mutta suomalaisten kiinnostus ja into lukemiseen on matalaa. Kodin lisäksi koulun kirjallisuuskasvatuksella on tärkeä rooli lasten lukuinnostuksen lisääjänä. Koulussa lukuinnostusta voidaan lisätä esimerkiksi lukupiirien, kirjavinkkausten ja kirjastovierailujen tai lukumummon, -papan tai -koiran avulla. Tämä tutkielma keskittyy lukemisen tukemiseen koira-avusteisilla lukuohjelmilla. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä havaintoja tutkijat ovat tehneet koira-avusteisten lukuohjelmien toteuttamisesta koulukontekstissa liittyen lukutaitoon, lukumotivaatioon ja lukemiseen sitoutumiseen. Tämä tutkielma on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tavoitteena on tiivistää aiheesta tehtyä aiempaa tutkimusta. Aineisto kerättiin kahdesta tietokannasta, Web of Sciencesta ja Scopuksesta hakulausekkeella “(animal-assisted OR dog-assisted OR canine-assisted OR therapy-dog) AND reading AND school”. Aineisto seulottiin otsikon, tiivistelmän ja koko tekstin tasolla, minkä jälkeen jäljelle jäi 12 tutkimusartikkelia, jotka muodostivat tämän tutkielman aineiston. Aineiston analyysissa havaittiin, että tulokset koira-avusteisista lukuohjelmista lukemisen tukena ovat lupaavia. Koira-avusteiset lukuohjelmat vaikuttivat positiivisesti kaikkiin kolmeen kategoriaan: lukutaitoon, lukumotivaatioon ja lukemisen tukemiseen. Lukutaidon osa-alueista lukuohjelmilla ei ollut vaikutusta lukutarkkuuteen, mutta osassa tutkimuksista lukunopeus sekä luetun ymmärtäminen paranivat. Lukumotivaatioon ja lukemiseen sitoutumiseen liittyen opettajat ja oppilaat raportoivat parantuneesta lukumotivaatiosta ja lukemiseen sitoutumisesta. Vaikka tutkimustulokset ovat lupaavia, tulosten vahvistamiseksi tarvittaisiin järjestelmällisempää tutkimusta, jossa järjestelmällisesti käytettäisiin kontrolliryhmiä interventioryhmien lisäksi.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää miten lukivaikeus vaikuttaa minäkäsityksen muodostumiseen. Aihe on tärkeä, koska luku- ja kirjoitustaito ovat keskeisimpiä koulussa opeteltavia taitoja, joilla on kouluttautumisen sekä työllistymisen kannalta merkittävä rooli, joten niissä suoriutuminen myöskin vaikuttaa merkittävästi oppilaan minäkäsitykseen. Minäkäsityksellä on yhteys oppilaan koulumenestykseen. Positiivinen minäkäsitys vaikuttaa myönteisesti minäpystyvyysuskomuksiin ja itsetuntoon. Negatiivisemman minäkäsityksen omaavat yksilöt ovat taipuvaisempia vetäytymään sosiaalisista tilanteista sekä keskittymään omiin heikkouksiinsa. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää miten lukivaikeuksisten oppilaiden yleinen ja akateeminen minäkäsitys muodostuu sekä miten keskeiset vuorovaikutussuhteet vaikuttavat minäkäsityksen muodostumiseen. Tämä tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi löytyi englannin-kielistä kirjallisuutta Euroopasta, suomenkielistä kirjallisuutta ei ollut saatavilla. Kirjallisuus, joka tutkielmaan valikoitui, käsittelee minäkäsityksen ja lukivaikeuden yhteyttä. Tutkielmaan sisällytettiin myös kirjallisuutta, jossa käsitellään yleisesti oppimisvaikeuksia ja niiden vaikutusta minäkäsitykseen, sillä niiden tulokset ovat linjassa lukivaikeutta käsittelevien tutkimus-ten kanssa. Tutkimukset olivat varsin yksimielisiä siitä, että lukivaikeuksisilla oppilailla on mitatusti alhaisempi akateeminen minäkäsitys. Yhtä selviä tuloksia ei ollut liittyen yleiseen minäkäsitykseen, vaikka enemmistö tutkimuksia osoittaa, ettei lukivaikeuksisilla oppilailla ole mitatusti alhaisempi yleinen minäkäsitys, osassa tutkimuksia päädyttiin eriäviin tuloksiin. Tutkimukset osoittivat, että iso osa lukivaikeuksisista oppilaista kohtaa negatiivisia asenteita vuorovaikutussuhteissaan liittyen heidän lukivaikeuteensa sekä kykyihin akateemisilla osa-alueilla. Opettajien ja vanhempien tuella ja ymmärryksellä havaittiin olevan merkittävä vaikutus positiivisen minäkäsityksen muodostumisen tukemisessa. Jotta lukivaikeuksisten oppilaiden tuki olisi mahdollisimman kokonaisvaltaista, täytyy oppilaiden positiivisen minäkäsityksen muodostumiseen panostaa.

Tavoitteet: Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia luokanopettajakoulutuksen antamia valmiuksia kohdata tukea tarvitsevia oppilaita alakoulussa. Tutkielmassa tarkasteltiin kolmen eri yliopiston opetussuunnitelmia ja opinto-oppaita sekä niiden opintojen sisältöä, laajuutta, tavoitteita ja suoritustapoja, jotka sisälsivät tietoa tukea tarvitsevien oppilaiden kohtaamisesta ja opettamisesta. Opetussuunnitelmat olivat vuosilta 2022–2024. Lisäksi tarkasteltiin Helsingin yliopiston luokanopettajaopinnoissa mukana kulkevaa erityispedagogiikan polkua, johon on koottu eri kurssien tavoitteita erityispedagogiikkaa silmällä pitäen. Polkuajattelun tavoitteena on se, että teemaa käsitellään tutkinnossa riittävällä tasolla, ja näin ollen teemaan liittyvä osaaminen syvenee opintojen myötä. Menetelmät: Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmassa tarkasteltiin Helsingin yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Turun yliopiston Rauman toimipisteen luokanopettajakoulutuksen opetussuunnitelmia. Lisäksi tutkielmassa on käytetty aineistona Helsingin yliopiston erityispedagogiikan polkua. Tulokset ja johtopäätökset: Opetussuunnitelmien tarkastelu osoitti, että erityispedagoginen osaaminen jää luokanopettajaopinnoissa vähäiseen rooliin. Kolmiportaista tukea, eriyttämistä ja joitakin oppimisvaikeuksia käydään läpi, mutta erilaiset käytännön menetelmät näyttävät jäävän vähäisiksi. Lisäksi erityispedagogiikkaan keskittyvät kurssit sisältävät paljolti luento-opetusta ja itsenäistä työskentelyä. Luokanopettajakoulutus ei anna tarpeeksi valmiuksia tukea tarvitsevien oppilaiden kohtaamiseen. Tiedon hankkiminen jää osittain opiskelijan oman aktiivisen opiskelun varaan. Työelämää ja erityispedagogisia käytännön menetelmiä sivutaan vahvimmin opetusharjoitteluissa.

Tässä tutkielmassa pyritään kartoittamaan keinoja, joilla opettaja voi tukea oppilaitaan myönteisen kehonkuvan muodostumisessa kouluympäristössä. Kehonkuva koostuu yksilön ajatuksista, tuntemuksista ja näkemyksistä omaa fyysistä kehoaan kohtaan. Kehonkuva alkaa muodostua jo varhaislapsuudessa, ja erityisesti myöhemmin nuoruudessa identiteetin kehittyessä. Tutkielmassa keskeisiä käsitteitä kehonkuvan lisäksi ovat myönteinen kehonkuva, kehonkuvaa osana identiteettiä sekä kehonkuvan ja median suhde. Kaikki nämä elementit vaikuttavat oppilaan kehonkuvan muodostumiseen. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja aineistoa on valikoitu keräämällä tietoa yhteen aiemman aihetta koskevan tutkimustiedon perusteella. Tämän kirjallisuuskatsauksen aineisto koostuu tieteellisistä tutkimuksista ja artikkeleista sekä aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta. Lisäksi lähdeaineistona on käytetty perusopetuksen opetussuunnitelmaa, sillä tutkielman aihe liittyy keskeisesti alakoulun opetusympäristöön. Kehonkuvaa on tutkittu runsaasti suhteessa painoon ja syömishäiriöiden muodostumiseen. Tämän tutkielman tarkoituksena on tuoda esiin keinoja, joilla opettaja ja koulu voivat toiminnallaan vaikuttaa oppilaan kehonkuvaan myönteisesti ja ehkäistä negatiivisen kehosuhteen kehittymistä. Kehollisuus on läsnä liikunnan lisäksi myös muissakin oppiaineissa, joten on tärkeää tukea oppilaan myönteisen kehonkuvan muodostumista läpi oppilaan koulupolun, osana oppilaan identiteetin kehittymistä. Tutkielmaan kerätyn aineiston perusteella tehokkaita keinoja oppilaan myönteisen kehonkuvan muodostumisen tukemiseksi olivat erityisesti kehollisuuden huomioiminen, kehotunnekasvatukseen keskittyminen sekä oppilaiden kriittisen ajattelun kehittymisen tukeminen.

Tämä kandidaatin tutkielma käsittelee suomalaisten luokanopettajien positiivisia näkemyksiä inkluusiosta ja sen toimivuudesta alakoulussa. Mediassa ja yleisissä keskusteluissa inkluusio-ta käsitellään useimmiten negatiivissävytteisesti, joten on tärkeää nähdä, löytyykö ilmiöstä positiivisia puolia. Katsauksessa on kerätty eri tutkimuksista opettajien näkemyksiä, mietteitä ja kokemuksia inkluusiosta ja sen toimivuudesta. Teoreettinen viitekehys on koottu monen eri tutkimuksen ja artikkelin pohjalta. Teoriaosuu-dessa on pyritty määrittelemään inkluusio terminä, sekä käydä hieman läpi inkluusion histori-aa. Teoriaosuus on rakentunut pitkälti Mobergin, Saloviidan, Naukkarisen, Corbettin, sekä Weinerin tutkimuksiin. Tärkeiden termien lisäksi teoriassa käsitellään inkluusiota, sekä luo-kanopettajan työssä. Tutkielma on suoritettu kirjallisena kirjallisuuskatsauksena ja aineistona käytettiin vertaisarvi-oituja artikkeleita. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella mitä positiivista luokanopettajat Suomessa näkevät inkluusiossa Tämän kirjallisuuskatsauksen aineistona toimi viisi vertaisarvioitua artikkelia. Kaksi näiden ar-tikkeleiden tutkimuksista oli teetetty kvantitatiivisilla menetelmillä. Yhden aineistosta löytyvän artikkelin tutkimus oli suoritettu mixed-methods menetelmällä. Kaksi artikkeleiden tutkimuksis-ta oli suoritettu kvalitatiivia menetelmiä käyttämällä. Kirjallisuuskatsaus sisälsi siis monia eri-laisia artikkeleita, joiden tulokset olivat tulleet eri metodeja käyttämällä. Aineistot oli rajattu maantieteellisesti Suomeen sekä ajallisesti vuosiin 2018–2022. Kirjallisuuskatsauksessa kävi ilmi, että suomalaiset luokanopettajat näkevät inkluusion pääpiirteittäin positiivisena, mikäli nimetyt seikat toteutuvat ja toimivat. Näitä seikkoja olivat resurssit, erityisopettajien ja avustajien tuki, onnistunut ajankäyttö sekä yhteistyö kollegoiden kanssa. Tuloksissa tuli esiin, että nuoret opettajat sekä naispuoliset opettajat olivat kaikkein positiivisimpia. Työkokemus ei vaikuttanut näkemyksiin inkluusiosta, mutta kokemuksen laatu oli suoraan yhteydessä siihen, miten luokanopettajat kokivat inkluusion.

Tavoitteet. Tutkimukseni tavoitteena on tutkia mitä alakoulu ikäisten ulkona oppimisesta tiedetään. Tutkimuksissa on havaittu ulkona opettamisella olevan hyötyjä perinteiseen luokkahuone opetukseen verrattuna. Aiheesta löytyy tutkimuksia eri puolilta maailmaa ja sitä on tutkittu myös Suomessa. Tutkielman tavoitteena on koota yhteen tutkimustietoa alakoulu ikäisten ulkona oppimisesta. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Miten ulkona opettamista on toteutettu? 2. Missä oppiaineissa ulkona opettamista on toteutettu? 3. Miten ulkona opettamista on perusteltu tutkimuksissa? Menetelmät. Tutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Mukaan on otettu seitsemän alakouluikäisten ulkona opettamista käsittelevää tutkimusta Suomesta ja maailmalta. Pääasiassa mukaan valikoituneet tutkimukset käsittelevät luonnonympäristöissä tapahtuvaa opettamista, mutta mukana on myös rakennetun ympäristön hyödyntämistä opetuksessa. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusten mukaan ulkona voidaan opettaa kaikkia oppiaineita. Tutkimuksiin osallistuneiden opettajien mukaan kyse ei ole niinkään oppiaineesta vaan enemmän tavasta oppia ja opettaa. Ulkona opettamiseen ei ole olemassa yhtä polkua, vaan sitä voidaan järjestää hyvin monilla tavoilla. Tutkimuksissa ulkona opettamista oli toteutettu hyvin monipuolisesti. Ulkona opettamiseen sopivat tutkimusteen mukaan niin erilaiset projektit, teemapäivät, kuin osana koulun arkea toteutettu ulkona opettaminen. Tutkimuksiin osallistuneet opettajat kokivat ulkona opettamisen sopivan erityisesti oppilaille, joiden on vaikea opiskella perinteisessä luokkahuoneessa. Ulkona opettamisen hyötynä opettajat pitivät sen nivoutumista oppilaiden omaan arkeen ja kokemusmaailmaan. Ulkona opettamisella voidaan tutkimusten mukaan saavuttaa monenlaisia hyötyjä. Se parantaa oppilaiden sisäistä motivaatiota ja myös oppimistuloksia. Erityisesti heikommin menestyvät oppilaat vaikuttavat hyötyvän ulkona opettamisesta. Ulkona opettaminen vaikuttaa tehokkaimmin juuri huonosti motivoituneiden opiskelumotivaation. Ulkona opettaminen auttaa kehittämään kestävän ympäristösuhteen ja parantaa oppilaiden fyysistä kuntoa. Myös oppilaiden sosiaaliset taidot kehittyivät ulkona opettaessa.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tutkia, mitkä tekijät vaikuttavat maahanmuuttajaoppilaan koulusopeutumiseen. Maahanmuuttajaoppilaiden koulusopeutumista on tutkittu Suomessa paljon. Katsauksessa tuodaan kasvatusalan ihmisille tietoa ja uusia näkökulmia maahanmuuttajaoppilaiden koulusopeutumiseen vaikuttavista tekijöistä. Tavoitteena oli myös pohtia, miten koulusopeutumista pystyttäisiin tulevaisuudessa parantamaan. Tässä tutkielmassa käytettiin menetelmänä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Katsauksessa käsiteltiin pääosin suomalaista lähdekirjallisuutta, mutta. Tutkimusaineistoa hain Helka-kirjaston hakupalvelusta ja sen lisäksi hyödynsin Google Scholaria. Aineiston hakuun käytin eniten seuraavia sanoja: maahanmuuttajaoppilas, koulusopeutuminen, monikulttuurisuus. Tämän tutkimuksen kohteena olivat Suomen kouluissa opiskelevat maahanmuuttajaoppilaat. Tutkimuskirjallisuuden perusteella voidaan sanoa, että maahanmuuttajaoppilaan koulusopeutumiseen vaikuttavat erityisesti kielitaito, oppimisvaikeudet, sosiaaliset suhteet, opettaja, koulun kulttuuri ja erilaiset opetusjärjestelyt. Maahanmuuttajaoppilaan heikko kielitaito ymmärre-tään usein oppimisvaikeutena, mikä asettaa oppilaat epätasa-arvoiseen asemaan. Tulokset osoittivat, ettei opettajankoulutus anna riittäviä valmiuksia maahanmuuttajaoppilaiden opet-tamiseen. Lisäksi koulun kulttuuri ja ilmapiiri vaikuttavat merkittävästi siihen, miten koulusopeutumista pystytään edistämään.

Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään peruskouluikäisten maahanmuuttotaustaisten oppilaiden kou- lussa koettua yhteenkuuluvuuden tunnetta, sekä mikä merkitys opettajalla on maahanmuuttotaustaisen oppilaan yhteenkuuluvuuden tunteeseen ja sosiaaliseen integraatioon koulussa. Tavoitteena oli ymmär- tää, miten suomalainen koulu pystyy tukemaan maahanmuuttotaustaisten oppilaiden kouluhyvinvoin- tia ja löytää työkaluja, joilla opettajat voivat edistää oppilaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sosiaa- lista integraatiota. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuuskatsauksen tavoit- teena oli arvioida, vertailla, luokitella ja kommentoida olennaisia aikaisemman tutkimuksen väittämiä. Aineisto muodostui mahdollisimman merkityksellisestä aikaisemmasta tutkimustiedosta. Aineiston haku tehtiin käyttämällä Google Scholar –tietokantaa, sekä Helsingin yliopiston Helka –tietokantaa. Hakusanoina käytettiin seuraavia aiheeseen liittyviä keskeisiä käsitteitä; maahanmuuttaja, immigrant, yhteenkuuluvuus, koulu, school, sense of belonging, school belonging, school connectedness, sosiaa- linen integraatio, social integration ja social inclusion. Tuloksista ilmeni, että maahanmuuttotaustaiset oppilaat kokevat heikompaa yhteenkuuluvuuden tunnetta koulussa kuin kantasuomalaiset oppilaat. Tutkimustulokset myös osoittivat, että yhteenkuuluvuuden tunne korreloi positiivisesti sosiaalisen integraation kanssa. Oppilaan kokema suhde opettajaan, sekä opettajan tuki osoitti vahvimmat yhteydet yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Maahanmuuttajaoppilailla todettiin heikoin opettajan ja opiskelijan välinen suhde. Tulokset korostivat opettajan tuen olevan erityisen tärkeää yhteenkuuluvuuden tunteen sekä sosiaalisen integraation tukemisessa. Opettajan tulee olla sekä akateemisesti, että emotionaalisesti tehokkaasti oppilaan tukena. Myös opettajan ylläpitämä luokkahuoneilmapiiri liittyi yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että opettajat ovat välttämättömiä maahanmuuttotaustaisten oppilaiden yhteenkuuluvuuden tunteen ja sosiaalisen integraation edistämisessä.

Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisista erilaisista syistä johtui, että 26–36-vuotiaiden henkilöiden kiinnostus matematiikkaa kohtaan oli vaihdellut heidän koulupolkunsa alkupuolen ja aikuisiän välisenä aikana. Ennakko-oletuksenani oli, että tässä tutkimuksessa haastateltujen yksilöllinen kokemus kiinnostuksesta matematiikkaan oli vaihdellut joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä eri vaiheissa heidän koulupolkuaan ja aikuisiällä koulutuksen jälkeen. Matematiikka saattaa olla monille opiskelijoille irrallinen, abstrakti ja joskus jopa tarpeettomaksi koettu oppiaine, josta puuttuu usein tietynlaista käytännönläheisyyttä ja selkeyttä. Tutkimuksen lähtökohtana oli halu selvittää, millaisia asioita kehittämällä, tukemalla tai vähentämällä yhä useampi opiskelija voisi kokea helpommin matematiikkaan liittyviä positiivisia tuntemuksia ja oivaltamisen iloa. Tässä tutkimuksessa pyrittiin saamaan vastauksia Renningerin ja Hidin (2016) nelivaiheista kiinnostuksen mallia pohjana käyttäen siihen, miten matematiikasta voitaisiin tehdä helpommin lähestyttävää mahdollisimman monelle vastaamalla kysymykseen: ”Millaisista erilaisista syistä johtuu, että kiinnostus matematiikkaan vaihtelee koulupolun alun ja aikuisiän välisenä aikana?” Tutkimukseen osallistui haastateltavaksi yhdeksän 26–36-vuotiasta henkilöä, joista seitsemän oli miehiä ja kaksi naisia. Vastaajaryhmään lukeutui seitsemän lukion suorittanutta ja neljä ammattikoulun suorittanutta henkilöä. Kolme vastaajista olivat suorittaneet sekä lukion, että ammattikoulun. Neljän vastaajan molemmat vanhemmat olivat ylioppilaita, kahden vastaajan toinen vanhemmista oli ylioppilas ja kolmen vastaajan kumpikaan vanhemmista ei ollut ylioppilas. Vastaajista kaksi oli suorittanut ammattikorkeakoulututkinnon ja neljä oli yliopisto-opiskelijoita. Haastattelut suoritettiin ja nauhoitettiin etäyhteydellä Zoom -sovelluksen avulla. Haastatteluiden pohjalta kartoitettiin tutkimukseen osallistuneiden kesken positiivisia ja negatiivisia kokemuksia liittyen matematiikkaan heidän koulupolkunsa alun ja aikuisiän väliseltä ajalta. Aineiston analysointiin käytettiin grounded theory- ja sisällönanalyysimenetelmiä. Tutkimustulosten perusteella kiinnostusta matematiikkaan lisäsivät eniten seuraavat asiat: matematiikan käytännönläheisyys, sen soveltaminen ja sitominen arkielämään sekä positiiviset opettajiin liittyvät kokemukset. Silloin, kun matematiikan erilaisten sisältöjen ja oman arkielämän välille oli löydetty jokin merkityksellinen yhteys opiskeluvuosien ja aikuisiän välisenä aikana, haastateltavien kiinnostus matematiikkaan oli kasvanut merkittävästi. Sen sijaan, jos oppiaineen sisällöt olivat jääneet epäselviksi tai mikäli ne koettiin tarpeettomina ja irrallisina, oli tämä aiheuttanut suurissa määrin laskua kiinnostuksessa matematiikkaan tutkimukseen osallistuneiden kesken. Myös erilaiset negatiiviset opettajiin liittyvät kokemukset nousivat aineistosta esille eräinä selkeimmin haastateltavien kiinnostukseen vaikuttaneina seikkoina. Tulosten valossa opettajan toiminta oli merkityksellistä haastateltavien kiinnostuksen lisääntymisen tai heikkenemisen kannalta. Näitä tutkimustuloksia hyödyntämällä ja edellä mainittuihin kohteisiin kiinnittämällä huomiota, voitaisiin edesauttaa matematiikan oppiaineen saavutettavuutta.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata, analysoida ja tulkita matematiikka-ahdistuksen ja matemaattisen motivaation yhteisvaikutusta matemaattiseen suoriutumiseen. Matematiikka-ahdistusta tarkastellaan kahden teorian näkökulmasta: häirintäteoria ja heikon matemaattisen osaamisen teoria. Matemaattista motivaatiota tarkastellaan sisäisen ja ulkoisen motivaation sekä käänteisen U-käyrän avulla. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että matematiikka-ahdistusta ja matemaattista motivaatiota yhdessä ei ole juurikaan tutkittu. Menetelmät. Toteutin tämän kirjallisuuskatsauksen kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Keräsin aineiston kolmesta eri tietokannasta sisäänotto- ja poissulkukriteerejä käyttäen. Hyväksyin aineistoon neljä artikkelia, joita tarkastelin kolmen eri teeman avulla, jotka nousivat aineistosta tutkimuskysymyksen pohjalta. Tulokset ja johtopäätökset. Matemaattinen motivaatio ja matematiikka-ahdistus olivat vastavuoroisessa yhteydessä toisiinsa ja myös vaikuttivat matemaattiseen suoriutumiseen. Tärkeimpänä tuloksena oli motivaation välillinen yhteys suoriutumiseen ahdistuksen kautta. Aihe on varsin uusi, joten tarvitaan lisää tutkimusta yhteyksien ymmärtämiseksi. Interventioista, jotka tukevat emotionaalisia ja motivationaalisia tekijöitä olisi hyötyä matematiikka-ahdistuksen lieventämiseen ja matemaattisen suorituksen parantamiseen.