Browsing by department "Käyttäytymistieteet"

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli pyrkiä lisäämään ymmärrystä organisaatiokulttuurista fuusion taustalla vaikuttavana mekanismina. Organisaatiokulttuuri on aikaisemmassa tutkimuksessa tyypillisesti määritelty organisaation sisällä jaetuksi todellisuudeksi, mutta sen muovaantumisesta työyhteisössä on esitetty kahdenlaisia näkemyksiä: sosiaaliskonstruktivistisessa mallissa organisaatiokulttuuri syntyy vuorovaikutuksessa ja heijastelee toimijoiden henkilökohtaisia identiteettejä, kun taas valtateorioihin perustuvassa mallissa vuorovaikutus on auktoritaarisesti kontrolloitua ja yrityksen strategisia painopisteitä ilmentävää. Olinkin tässä tutkimuksessa kiinnostunut siitä, miten nämä teoriat ilmenivät fuusiotilanteissa, joissa ryhmien roolit ja identiteettityö olivat voimakkaassa murroksessa, ja millaisia olivat toimijoiden kokemukset organisaatiokulttuurin eri merkityksistä. Tavoitteeni oli myös käsitellä konkreettisia haasteita, mitkä liittyvät fuusiotilanteen aikaiseen organisaatiokulttuuriin sekä sen olemattomuuteen tai muutoksiin. Tutkimuskysymyksiksi valikoituivat seuraavat kysymykset: 1. ’’Millaisia merkityksiä organisaatiokulttuuri saa artikkeleissa esiteltävien fuusioiden yhteydessä?’’ ja 2. ’’Mitä organisaatiokulttuurillisia haasteita fuusioiden yhteydessä ilmenee?’’. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena perustuen seitsemään (7) organisaatiokulttuuria käsittelevää artikkeliin. Alustava aineistohaku on tehty systemaattisia periaatteita hyödyntäen Helka- ja EBSCOhost -alustoilla, minkä jälkeen hakutuloksista on selektiivisesti valittu tarkastelukulmaltaan soveltuvimmat artikkelit. Analyysimenetelmänä käytettiin temaattista sisällönanalyysia, mikä pohjautui sosiaaliskonstruktivistisen mekanismien ja valta-teorioiden keskeisiin sisältöihin. Tulosten perusteella voitiin todeta, että organisaatiokulttuurin arvotus vaihteli kontekstisidonnaisesti ja näin ollen merkityksiä oli laaja kirjo. Organisaatiokulttuuri koettiin aineiston fuusioissa tärkeäksi ja sen kauaskantoiset vaikutukset tunnustettiin, mutta pääsääntöisesti organisaatiokulttuuri ei rakentunut täysin sosiaalisen konstruktivismin periaattein, vaan toimijuus ja kontrolli olivat yksittäisten korkealle hierarkiassa arvotettujen ryhmien käsissä. Kokonaisuudessaan aineiston perusteella voitiin todeta, että organisaatiokulttuuritutkimuksella on potentiaalia vastata fuusioiden ja integraation onnistumiseen liittyviin kysymyksiin ja haasteisiin, mutta sovellukset vaativat painopisteen siirtymistä fuusion toteutumista edeltävään aikaan sekä osallistavaa valmistelutyötä.

Tavoitteet. Kandidaatintutkielmani tarkoitus oli koostaa systemaattinen kirjallisuuskatsaus osaamisen kehittämisestä ja työhyvinvoinnista. Työelämän nopeat muutokset ovat asettaneet organisaatioille ja yksilöille vaatimuksen jatkuvasta toiminnan ja osaamisen kehittämisestä ja uudistamisesta kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Kehittämällä organisaation toimintaa ja henkilöstön osaamista, parannetaan niin liiketaloudellista suoriutumiskykyä kuin työhyvinvointia. Jatkuva muutospaine ja muuttuvat osaamisvaatimukset voivat aiheuttaa myös työuupumusta. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millaista tutkimusta on tehty osaamisen kehittämisestä työelämässä ja työhyvinvoinnista, ja miten tuloksissa nousee esille osaamisen kehittämisen ja työhyvinvoinnin väliset yhteydet? ja 2) Millaisia määritelmiä aineistossa nousee esille osaamisen kehittämisestä ja työhyvinvoinnista? Menetelmät. Toteutin kandidaatintutkielman systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoni tieteelliset artikkelit on hankittu Helka -tietokannasta artikkelihaulla. Aineiston analyysi on toteutettu sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Henkilöstön osaamisen kehittämisen nähtiin olevan välttämätöntä organisaatioissa, jotta ne selviytyvät työelämän muutoksista ja haasteita ja säilyttävät kilpailukykynsä. Osaamisen kehittämisen keinot näyttäytyivät aineistossa lähinnä formaalisten oppimismenetelmien kautta. Osaamisen kehittämisen ja työhyvinvoinnin välillä oli positiivinen yhteys neljässä aineiston artikkelissa. Lopuissa artikkeleissa yhteyttä ei joko ollut tai se oli jopa negatiivinen.

Kiinnostus sekä johtajuuden että työhyvinvoinnin yhteyksien tutkimista kohtaan on lisääntynyt. Työhyvinvoinnin saralla on pitkään keskitytty ongelmien, kuten työuupumuksen, korjaamiseen. Ehdottoman tärkeää olisi keskittyä myös näiden ongelmien ennaltaehkäisemiseen. Työn imu edistää omalta osaltaan työntekijöiden hyvinvointia ja täten myös organisaation tuloksellisuutta. Kandidaatintutkielmani tarkoituksena on tarkastella sitä, miten alati jalansijaa kasvattava johtamisteoria, palveleva johtaminen, vaikuttaa työn imun kokemiseen eri työorganisaatioissa. Lisäksi sen tarkoituksena on antaa osviittaa palvelevan johtamisen erilaisista ominaisuuksista. Tutkielmani tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Millä tavoin palveleva johtaminen näyttäytyy eri tutkimuksissa? ja 2) Miten palveleva johtaminen on yhteydessä työn imuun? Tutkielmani tyyliksi valikoitui integroiva kirjallisuuskatsaus ja sen aineistoksi valikoitui kymmenen tieteellisestä tutkimusartikkelia. Ehdoton aineiston valintakriteeri oli artikkeleiden vastaavuus tutkimuskysymyksiin sekä niiden sijoittuminen organisaatioihin, jossa työntekijät saavat palkkaa. Lisäksi aineiston valintakriteerejä olivat englannin kieli, hakusanat, ajankohta sekä koko tekstin saatavuus. Aineiston analyysissa teemoittelin aineistoista nousseita tutkimustuloksia taulukoiden avulla. Ne loivat aineistosta kumpuavista tuloksista eheän synteesin. Näen tutkielmani tärkeänä katsauksena aiempiin tutkimuksiin, sillä se tuo yhteen ne harvat tutkimukset, joissa on tutkittu palvelevan johtamisen vaikutuksia työn imuun. Palvelevalla johtamisella oli myönteinen vaikutus työn imuun jokaisessa tutkimusartikkelissa. Yhdessä artikkeleista raportoitiin kuitenkin siitä, että työntekijöiden tietämättömyys palvelevan johtamisen käsitettä kohtaan vähensi heidän kokemaansa työn imua. Lisäksi kahdessa tutkimuksessa nostettiin esiin palvelevan johtamisen määrittelemisen tärkeys, jotta työntekijät ja esimiehet ymmärtäisivät sen vaikutukset ja hyödyt suhteessa omaan työhönsä. Tämän ymmärryksen saavuttaminen on tärkeää, sillä perimmäisenä tarkoituksena on parantaa työhyvinvointia. Täten tutkielmani antaa tärkeää informaatiota seuraavia tutkimuksia ajatellen ja selventää kuvaa palvelevan johtamisen periaatteista sekä sen vaikutuksista työn imuun.

Ledarskap inom småbarnspedagogik har under det senaste årtiondet ändrat form och karaktär. Ledarskap är något som ständigt utformas i föränderlig värld. Syftet med studien är att undersöka vilka egenskaper som behövs och förväntningar personalen har på teamledaren inom småbarnspedagogik. Genom att ta reda på vilka egenskaper samt förväntningar personalen inom småbarnspedagogik har på teamledaren, kan potentiella svårigheter synliggöras. Vidare granskar jag hur pedagogerna ser på den nya läroplanen i den pedagogiska verksamheten. Mina forskningsfrågor är: Vilka egenskaper behöver en god ledare? Vad förväntar arbetsteamet av en god ledare? Läroplanens betydelse i verksamheten? Avhandlingen är en kvalitativ innehållsanalys där intervjuer och teori analyseras med inspiration av fenomenografi. Materialet samlades in genom semistrukturerade intervjuer där fem pedagoger som arbetar på daghem intervjuades. Inspelningarna transkriberades och analyserades. Resultatet visar genom att ledaren inom småbarnspedagogik använder sig av pedagogisk handledning och bryr sig om personalens välmående förbättras arbetsgemenskapen. Vidare framkommer det i resultatet att team-medlemmarna värdesätter öppen dialog, tydlig kommunikation och interaktion i arbetsteamet så att samtliga är delaktiga i hela processen. Resultaten belyser att det behövs mer handledning i hur nya läroplanen skall tolkas och användas i verksamheten.

Rasismin tunnistaminen sen kaikilla tasoilla opetuksessa sekä suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on ollut tärkeä ja ajankohtainen yhteiskunnallinen kysymys. Yhteiskunnallinen keskustelu on koskenut erityisesti antirasistisen kasvatuksen ja koulutuksen toteuttamista kouluissa ja oppilaitoksissa. Tämän tutkielman tavoitteena oli luoda kokonaiskuva valitun kirjallisuuden pohjalta siitä, miten rasismi tunnistetaan suomalaisissa kouluissa ja oppilaitoksissa. Näkökulmana oli erityisesti rasismin kokemukset ja kokemuksissa ilmenevät rasismin muodot sekä niiden tunnistaminen. Tutkielman tutkimuskysymys on 1) Millä tavoin lähdeaineistossa kuvataan rasismia ja rasismin kokemuksia kouluissa ja oppilaitoksissa? Tämä tutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus ja sen aineisto koostui artikkeleista, pro gradusta, väitöskirjoista sekä tutkimuksista, jotka käsittelevät rasismia ja sen kokemuksia kouluissa ja oppilaitoksissa. Analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua, jonka avulla aineiston tutkimuskysymystä käsittelevistä osista muodostettiin kolme pääteemaa. Teemoittelun analyysin keinoin aineistosta nousi kolme pääteemaa rasismin kokemuksille: julkinen rasismi, piilorasismi sekä rakenteellinen rasismi. Aineistosta löytyi runsaasti kuvailua rasismin kokemuksista oppilaiden ja opiskelijoiden näkökulmasta, kun taas opettajien havaintoja rasismista oli aineistossa selvästi vähemmän. Opiskelijat nimesivät kaikkiin kolmeen teemaan kuuluvia rasismin kokemuksia, ja he kuvasivat esimerkkejä erilaisista tilanteista koulun arjessa. Opettajat taas tunnistivat rasismia vähemmän kuin opiskelijat, ja opettajien tunnistama rasismin muoto oli pääosin rakenteellista rasismia. Opettajien oli siis vaikea tunnistaa kouluissa tapahtuvaa julki- ja piilorasismia. Näin ollen kirjallisuuskatsauksen tulos perustelee antirasistisen koulutuksen tarvetta suomalaisissa kouluissa ja oppilaitoksissa.

Tutkielman tavoitteena on kuvata kielikylpyohjelmaa opetusmenetelmänä sekä kartoittaa ruotsin kielikylvyn haasteita Suomessa. Kirjallisuuskatsauksena tehdyn työn aineisto koostuu aiheeseen liittyvästä tutkimuskirjallisuudesta. Suomessa ensimmäinen kielikylpyryhmä aloitti toimintansa Vaasassa 1987. Malli pohjautuu 1960-luvun kanadalaiseen kielikylpyohjelmaan, joka levisi eri puolille maailmaa. Kielikylpyohjelma voidaan jakaa joko kielikylpyopetuksen aloittamisiän perusteella varhaiseen, viivästettyyn ja myöhäiseen kielikylpyyn tai kohdekielen opetusmäärän perusteella täydelliseen ja osittaiseen kielikylpyyn. Suomessa toteutetaan yleisimmin varhaista täydellistä kielikylpyä, joka alkaa varhaiskasvatuksessa ja jatkuu yläkoulun loppuun saakka. Menetelmässä kielikylpykieli toimii opetuksen välineenä. Lasten ensikieli tulee opetuksen osaksi peruskoulussa, jossa sen määrä lisääntyy peruskoulun loppua kohden. Menetelmä pyrkii kehittämään oppilaiden toiminnallista kielitaitoa. Suomessa kielikylpyopetusta järjestetään kotimaisilla kielillä. Kielikylpyohjelmasta tehtyjen aikaisempien tutkimusten valossa kielikylpyopetuksen oppimissaavutukset ovat olleet suurelta osin hyviä. Kielikylpyopetuksen järjestäminen on ollut kuitenkin hajanaista ja kouluilla on haasteena kriteerit täyttävien kielikylpyopettajien rekrytointi. Lisäksi kielikylpytutkimus keskittyy suurelta osin lingvistiseen tutkimukseen. Lisäkoulutusta tarvitaan kielikylpyopettajien kielitaidon, pedagogisten taitojen sekä monikielisyyden ymmärtämiseen. Kielikylpytutkijat toivovat myös kielikylvyn valtakunnallisen opetussuunnitelman toteuttamista.

Tavoitteet. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli koota yhteen ajankohtaista tietoa korkeakouluopiskelijoiden sosiaalisten tilanteiden pelosta ja sen yhteyksistä heidän suoriutumiseensa opinnoissaan ja opiskeluympäristössään. Tarkoituksena oli samalla sivuta joitain sukupuolieroja aiheen suhteen. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu sosiaalisten tilanteiden pelon vaikuttavan opiskelukykyyn ja suoriutumiseen, mikä on näyttäytynyt muun muassa heikentyneinä arvosanoina. Aiemmissa tutkimuksissa on käsitelty kahta sosiaalista fobiaa kuvaavaa mallia (Rapee & Heimberg, 1997; Schlenker & Leary, 1982), jotka olen ottanut käyttöön omankin tutkimukseni tueksi. Menetelmät. Tutkimusaineisto koostui yhdeksästä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka on julkaistu aikavälillä 2010–2020. Artikkeleista kahdeksan on englanninkielisiä ja yksi suomenkielinen. Aineisto kerättiin hyödyntäen Google Scholar -selainhakua, EBSCOhost-tietokantaa sekä Finna-tietokannan hakua. Aineisto käsitteli yksinomaan korkeakoulu-opiskelijoita, iän perusteella ei tehty rajauksia. Aineiston analyysivaiheessa artikkeleita luokiteltiin teemoittain, jotka olivat akateeminen suoriutuminen ja välttelevä käyttäytyminen. Tulokset ja johtopäätökset. Katsauksessa kävi ilmi, että sosiaalisten tilanteiden pelolla vaikuttaa heikentävästi akateemiseen suoriutumiseen. Yhdessä tutkimuksessa vain naisilla havaittiin yhteys suoriutumisen ja sosiaalisen fobian välillä, mutta kaikissa tutkimuksissa sukupuolijakauma painottui naisiin. Lisäksi sosiaalisten tilanteiden pelkoon liittyvä välttelevä käyttäytyminen vaikutti opintoihin siten, että epämukavuutta aiheuttavien tilanteiden vältteleminen toisinaan esti oppimistilanteeseen osallistumisen.

Keskityn tässä tutkielmassa analysoimaan viiden suomalaisen peruskoulun laatimien viimeisimpien toiminnallisten tasa-arvosuunnitelmadokumenttien diskursseja ja representaatioita sukupuolen moninaisuudesta, seksuaalivähemmistöistä ja sukupuolitietoisuudesta. Analysoin lisäksi sitä, millainen sukupuoli- ja seksuaalisuuskäsitys suunnitelmista välittyy ja millaista valtaa nämä representaatiot heijastelevat: esiintyvätkö suunnitelmissa esimerkiksi pääosin sukupuolibinäärin ja heteronormatiivisuuden asetelmat, vai ottavatko suunnitelmat diskursseissaan huomioon sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden ja näitä tukevan sukupuolitietoisuuden. Käsittelen aihetta tarkastellen samalla etenkin Opetushallituksen laatimaa tasa-arvotyöopasta Tasa-arvotyö on taitolaji (Jääskeläinen ym., 2015) ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteita (2014). Analyysimenetelmänäni toimii Michelle Lazarin (2007) teoretisoima feministinen kriittinen diskurssianalyysi, ja tuen analyysiäni queer-teorian tarjoamalla sukupuolen ja seksuaalisuuden käsitteistöllä. Tällöin tutkitaan normikriittisellä näkökulmalla sitä, ketkä tuodaan diskursiivisesti näkyväksi ja ketkä sen sijaan jätetään diskurssin ulkopuolelle, sekä millä tavoin sukupuolen ja seksuaalisuuden kategorioita rakennetaan. Tutkimustulokseksi muotoutui etenkin suunnitelmien representaatioiden vaihtelevuus. Sukupuolen moninaisuutta ja sukupuolitietoisuutta käsitellään laajasti kolmessa suunnitelmassa viidestä, kun taas seksuaalivähemmistöjen representaatiot ovat tätä marginaalisemmassa asemassa: aihe sisällytetään esimerkiksi syrjinnän ehkäisyn ja hyväksyvän toimintakulttuurin käsittelyn yhteyteen. Binääri cisnormatiivisuus tiivistyy yhdessä suunnitelmassa, ja yksi suunnitelma kuvaa aihetta siteeraten Opetushallituksen dokumenttien sisältöä. Sukupuolitietoisuus, jolle opetuksen tulee perustua, ymmärretään suunnitelmissa pääosin Opetushallituksen määritelmien mukaisesti mutta osittain myös binääristen sukupuolierojen näkökulmasta. Suunnitelmat, jotka käsittelevät laajemmin sukupuolen moninaisuutta, seksuaalivähemmistöjä ja sukupuolitietoisuutta, ovat informatiivisesti kattavia ja korostavat ihmisyyden moninaisuuden kunnioitusta sekä tietoisuuden lisäämistä. Kyseiset diskurssit hajottavat siis osittain sukupuolen ja seksuaalisuuden normatiivisia kategorioita. Tasa-arvosuunnittelua tulisi tulevaisuudessa standardoida. Jatkotutkimusta tulisi toteuttaa valtakunnallisessa kuin kunnallisessakin perspektiivissä. Intersektionaalinen tutkimusnäkökulma antaisi mahdollisuuden aiheen moniulotteisempaan käsittelyyn. Lisäksi lisätutkimus oppilaitosten henkilökunnan ja oppilaiden kokemuksista ja osaamisesta aiheeseen liittyen voisi hyödyttää tasa-arvosuunnittelun tulevaisuuden kehitystä.

Nyutkommen forskning från Finland visar att ledarskapsfrågor ofta finns med som orsak till att lärare lämnar branschen. Forskning pekar också på att begreppet pedagogiskt ledarskap uppfattas mångfacetterat och utmanade att beskriva. Samtidigt lyfter styrdokumenten upp pedagogiskt ledarskap som en av nycklarna till en kvalitativ småbarnspedagogik och därför i längden som något som berör ledarskapsfrågor i stort. Syftet med den här undersökningen är att dels undersöka hurdan syn på pedagogiskt ledarskap som framträder bland lärare inom småbarnspedagogik, dels undersöka lärares egen syn på sig själva som pedagogiska ledare och dels upplevelser kring utbildningens stöd i rollen som pedagogisk ledare. Forskningsuppgiften är att belysa de här tre områdena utifrån lärarnas egna perspektiv och att spegla det som framträder med tidigare forskning som gjorts på området. Synen på pedagogiskt ledarskap som framträdde bland lärarna i undersökningen handlade om helhetsbild, gemensamt ansvar, barnets bästa och barnet i centrum. Lärarnas upplevelser handlade om behov av erfarenhet, tidsbrist och utmaningar i att som arbetsteam utvärdera och analysera den egna verksamheten. I synen på utbildningens stöd framträdde behov av mer konkret ledarskapsutbildning och fortsatt praktiserande. Slutsatser som framträder ur det insamlade materialet handlar om behov av mer sammansvetsade arbetsteam över utbildningsgränserna, samproducerat pedagogiskt ledarskap, stärkt och tydliggjort teamledarskap, direkt ledarskapsutbildning i studieskedet och arbetshandledning för arbetsteamen. I undersökningen deltog fyra lärare inom småbarnspedagogik. Den teoretiska förankringen byggdes på inhemsk forskning och litteratur på området. Undersökningen gjordes som en kvalitativ intervjustudie. Som datainsamlingsmetod användes semistrukturerade intervjuer. Det insamlade materialet analyserades efter en tematisk innehållsanalys.

Tarkastelen tässä narratiivisessa kirjallisuuskatsauksessa aikuisen ajattelu- ja oppimisprosessien kehittymistä kohti itseohjautuvaa oppimista. Tutkielman tarkoituksena on kuvata itseohjautuvuuden muodostumiselle tarpeellisia yksilön sisäisiä ominaisuuksia, sekä tekijöitä, joiden voidaan nähdä rajoittavan itseohjautuvuuden kehittymistä. Koska itseohjautuvuus on kasvatuksellisesti ajankohtainen ilmiö, näen aiheellisena tarkastella sitä myös yksilön näkökulmasta käsin, jolloin sen kehittymistä on mahdollista ymmärtää paremmin. Tutkielmani taustateoriana toimii Jack Mezirowin teoria uudistavasta oppimisesta aikuisuudessa, jossa aikuisen oppimista lähestytään kokonaisvaltaisesti, yksilön elämänkokemusten tulkintoja muuttavana kehityksenä kohti autonomista tulkintaa ja itseohjautuvuutta. Näkemyksen mukaan aikuisen kehittyminen itseohjautuvaksi tapahtuu kriittisen tiedostamisen ja itsereflektion kautta. Täten yksilö pyrkii vapautumaan sosialisaation myötä omaksumistaan sisäisistä rajoitteista, jotka vaikuttavat itseohjautuvuuteen sitä rajoittaen tai estäen sen toteutumista. Muutokset tapahtuvat yksilön merkitysperspektiiveissä, jotka sisältävät yksilön henkilökohtaisen viitekehyksen, jolloin muutosprosessi käsittää yksilön ajattelun useita eri kerroksia. Vuorovaikutuksella on prosessissa keskeinen rooli ja teoria korostaa tuen saamisen merkitystä osana itseohjautuvaksi kehittymistä. Tässä Mezirowin näkemys eroaa vallitsevasta humanistisesta näkemyksestä, jossa itseohjautuvuus nähdään aikuisessa valmiina olevana ominaisuutena, tuen saamisella ei katsota olevan merkitystä itseohjautuvuuden kehittymisen kannalta ja jossa korostus on enemmän yksilössä. Kirjallisuuden perusteella ilmeni, että itseohjautuvuuden toteutuminen edellyttää muutosvalmiutta, itsetuntemusta, sosiaalista vuorovaikutusta ja metakognitiivisia ajattelutaitoja. Estäviksi tekijöiksi ilmenivät puolestaan tuen saamisen puute, haluttomuus muutokseen tai liian vaikeiksi koetut muutosprosessin aiheuttamat tunteet.