Browsing by study line "Luokanopettaja, kasvatustiede"

Lasten liikkumissuositukset toteutuvat verrattain heikosti niin kansainvälisellä tasolla kuin Suomessakin. Lapsella on luontainen taipumus tutkia ja liikkua, mutta tarjotaanko nyky-yhteiskunnassa tarpeeksi siihen sopivia ympäristöjä ja mahdollisuuksia? Ulkona opettaminen on viime vuosien aikana ottanut jalansijaa suomalaisen kasvatuksen kentällä, ja myös opetussuunnitelmassa kannustetaan monipuolisten oppimisympäristöjen käyttöön. Tutkielmassa luodaan yleiskuvaa ulkona opettamisesta oppiaineiden, ympäristöjen ja opettajien kokemusten osalta. Lisäksi selvitetään ulkona oppimisen potentiaalia lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka avulla valittua aihetta pystyttiin kuvaamaan laajasti, sen ominaisuuksia luokitellen. Aineiston hakuun käytettiin ERIC-, Taylor & Francis Online-, MDPI-, Helka- ja Frontiers in Psychology -tietokantoja sekä Google Scholarin hakukonetta. Tutkimusaineistoksi valikoitui 16 tutkimusartikkelia tai -raporttia, yksi pro gradu -tutkielma ja yksi lisensiaatintutkimus. Kotimaista tutkimusta aiheesta löytyi verrattain vähän, joten tutkimusaineisto koostui lähinnä englanninkielisistä kansainvälisistä lähteistä. Opettajien kokemukset ja näkemykset ulkona opettamisesta olivat keskenään hyvin samankaltaisia. Oppilaiden innokkuus, kokemalla ja tekemällä oppiminen, moniaistisuus, hyvinvointi, opettaja-oppilas -yhteyden vahvistuminen ja stressin lievittyminen olivat opettajien mainitsemia ulko-opetuksen hyötyjä. Sen sijaan epävarmuus, kokemattomuus, ajan puute, opetussuunnitelman tavoitteet, suuret luokkakoot, turvallisuusriskit, taloudelliset resurssit ja sääolosuhteet koettiin opettajien mukaan ulkona opettamisen haasteina. Ulkona opetettiin useita eri oppiaineita ja käytettiin monipuolisesti erilaisia ympäristöjä. Ulkona oppiminen vaikutti myös positiivisesti oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen koulupäivän aikana. Ulkona oppiessaan oppilaat ottivat enemmän askeleita ja viettivät vähemmän aikaa paikoillaan. Ulkona opettamiseen liittyvät täydennyskoulutukset ja opettajien välinen yhteistyö voivat ratkaista epävarmuuden kokemukset ja asiantuntemuksen puutteen, joita ulko-opetukseen liitetään. Koulujen ja vanhempien myönteiset asenteet sekä taloudellisten resurssien turvaaminen tukevat ulos lähtemistä ja siellä opettamista.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet fyysisen aktiivisuuden tukevan oppimista sekä koulunkäyntiä. Fyysisen aktiivisuuden vaikutukset eivät kuitenkaan ole suoraan nähtävissä oppimistuloksissa, vaan vaikutus tapahtuu monien eri tekijöiden kautta. Monissa tutkimuksissa on nostettu esille kognitiivisten taitojen kehittyminen. Tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää, eroaako kognitiivisten taitojen kehitys joukkue- tai yksilöurheilua harrastavien sekä fyysisesti passiivisten kesken. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksessa ei ollut tarkoitus tutkia kognitiivisten taitojen kehityksen voimakkuutta, vaan vertailla eroja fyysisen aktiivisuuden muodoissa. Tarkoituksena oli etsiä laajasti erilaisia tutkimuksia, jotta saataisiin mahdollisimman laaja näkymä joukkueurheilun vaikutuksista kognitiivisten taitojen kehitykseen. Valinnoissa painotettiin tuoreita sekä länsimaalaisia tutkimuksia, jotta tuloksia pystyttäisiin parhaiten soveltaa Suomalaiseen kontekstiin. Tutkimuksista etsittiin suuria linjoja sekä loppupäätelmiä ja näitä vertailtiin ja koottiin yhteen. Tulosten perusteella fyysinen aktiivisuus vaikutti kehittävän kognitiivisia taitoja fyysistä passiivisuutta enemmän. Ei ollut kuitenkaan selvää vaikuttaako joukkueurheilu kognitiivisten taitojen kehitykseen yksilöurheilua voimakkaammin. Kognitiivisten taitojen kehitykseen näytti vaikuttavan enemmän se, miten harjoittelee, kuin mitä harjoittelee. Avoimet harjoitteet, joissa harjoittelijan tuli tehdä itse valinta suorituksesta ennusti suurempaa kehitystä kognitiivisissa taidoissa. Lapsia ja nuoria tulisikin kannustaa fyysisen aktiivisuuden pariin ja urheiluvalmentajia tulisi kannustaa suunnittelemaan harjoituksiaan niin, että ne sisältävät mahdollisimman paljon avoimia tilanteita, joissa urheilija joutuu itse tehdä ratkaisun siitä, miten hän seuraavaksi toimii. Tämän tutkimuksen tuloksista hyötyvät ensisijaisesti urheilujoukkueiden valmentajat, vanhemmat sekä opettajat. Valmentajien tulisi suunnitella harjoituksiaan niin, että ne tukevat lasten kokonaisvaltaista kehitystä. Vanhempien ja opettajien tulisi puolestaan ohjaat lapsia fyysisen aktiivisuuden pariin. Jatkossa olisi tärkeää tutkia miten voimakasta kognitiivisten taitojen kehitys on avoimissa harjoitteissa.

Koulukoiratoiminta on ollut mediassa yhä enemmän esillä. Koulukoirat ovat yleistyneet paljon ja tutkimuksissa on huomattu koulukoiralla olevan positiivisia vaikutuksia lasten oppimiseen. Koiralla on luokkahuoneympäristössä rauhoittava ja ryhmää yhteen sitova vaikutus. Koulu-koiran on havaittu tutkimuksissa nostavan koulumotivaatiota ja auttavan keskittymään. Vii-meisimmässä perusopetuksen opetussuunnitelmassa suunnitelmaan on lisätty uudeksi pa-kolliseksi osa-alueeksi tunnekasvatus. Tunnekasvatuksen tavoitteena on tukea oppilaita tunnistamaan tunteita itsessään ja muissa sekä hyödyntämään näitä itselle ja toisille hyödylli-sellä tavalla. Tässä tutkielmassa on tavoitteena selvittää, miten koira-avusteista pedagogiik-kaa voidaan käyttää apuna tunnekasvatuksessa. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui suomalaisesta ja ulkomaalaisesta kirjallisuudesta sekä ulkomaalaisista tutkimuksista ja artikkeleista. Aineisto on haettu hyödyntäen Google Scholaria, kirjasto Helkan palveluita sekä Googlea. Koira-avusteisella pedagogiikalla on monia positiivisia vaikutuksia kouluympäristössä. Sillä havaittiin olevan vaikutusta oppilaiden kykyyn rohkaistua heittäytymään vieraassa ryhmässä. Havaittiin, että oppilailla oli helpompi tunnistaa omia ja muiden tunteita koiran kautta, sillä sen koettiin olevan ymmärtäväinen ja tuomitsematon. Tutkimusten mukaan koiraa voidaan hyödyntää tunnekasvatuksessa ja sillä on positiivisia vaikutuksia oppilaiden kykyyn kehittää omia tunnetaitojaan. Koiran avulla tunnetaitojen opetus on monipuolista ja oppilaita innostavaa.

Tämän kandidaatintyön tehtävänä on selvittää minkälaiset koira-avusteisen pedagogiikan menetelmät auttavat tukea tarvitsevaa oppilasta koulun toimintaympäristössä. Tarkoituksena on käsitellä koulukoiran toimintamahdollisuuksia koulukontekstissa sekä tuoda esille koira-avusteisuuden merkitystä tukea tarvitsevalle oppilaalle sosiaalisen ja emotionaalisen tuen, käyttäytymisen sekä kognitiivisen kehityksen ja oppimisen kautta. Tarkastelun kohteena on myös koira-avusteisen pedagogiikan perusedellytykset sekä ongelmakohdat. Kiinnostus koira-avusteista pedagogiikkaa kohtaan on nousussa ja tähänastiset tutkimukset osoittaisivat kyseisen pedagogiikan olevan hyvin perusteltu ja positiivinen lisä luokkahuoneisiin. Tämä tuore pedagogiikan muoto tarvitsee kuitenkin yleistyäkseen vielä lisää tutkimusnäyttöä suomalaisessa koulumaailmassa sekä esimerkkejä käytännöntyöstä. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tuoda aiemman tutkimustiedon valossa uutta tietoa koira-avusteisesta pedagogiikasta ja sen tarjoamista vaikutuksista tukea tarvitseviin oppilaisiin. Kandidaatintutkielma toteutettiin systemaattisena, kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jolloin tutkielma pohjautui jo tutkittuun tietoon. Aineistoina käytettiin sekä kansainvälistä että kotimaista alan kirjallisuutta aiheesta. Aineistonkeruu tehtiin Helka-tietokannasta sekä Google Scholarista erilaisten hakusanayhdistelmien avulla manuaalisesti. Tutkimustulokset osoittivat, että koira-avusteinen pedagogiikka on yksi tuore ja ainutlaatuinen tukimuoto koulun toimintaympäristöön mahdollistamaan oppilaiden hyvinvoinnin ja kehityksen tukemisen. Kirjallisuuskatsauksen mukaan koulukoira mahdollistaa opetuksen laajat toteuttamistavat, joita on myös helppo varioida eri oppiaineisiin. Koulukoirien läsnäolon vaikutukset olivat tutkimuksen mukaan hyvin monipuolisia oppilaan sosioemotionaalisille taidoille, oppimiselle sekä käyttäytymi- selle. Koira-avusteinen pedagogiikka voi auttaa lasta saavuttamaan esimerkiksi tunne- ja vuorovaikutustasolla sellaisia asioita, joihin ei kenties päästäisi ilman suvaitsevan ja viattoman koirakaverin apua. Aihe vaatii kuitenkin lisää kotimaista tutkimusta, jotta koira-avusteisesta pedagogiikasta saadaan lisää näyttöä juuri suomalaisessa koulukontekstissa ja näin saadaan lisättyä koira-avusteisen pedagogiikan hyötyjen luotettavuutta.

Mål. Syftet med denna avhandling är att ta reda på vilken inverkan kosten kan ha på inlärningen. I resultatdelen framkommer huruvida kosten har ett samband med inlärningen och isåfall, hur kosten kan användas som stödmetod för ökad inlärningsförmåga och akademisk prestation. Därtill vill jag med denna avhandling ta reda på hur kosten påverkar barnets välmående och hur det kan uttrycka sig. De centrala begreppen definieras i teorikapitlet. Metoder. Avhandlingen är genomförd som en beskrivande litteraturstudie med en narrativ infallsvinkel. Arbetet bygger på en analys av åtta stycken vetenskapliga artiklar som har analyserats med analysmetoden innehållsanalys. Artiklarna är noggrant utvalda för att svara på forskningens syfte och forskningsfråga. Som hjälpmedel har specifika sökord använts. Resultat och slutsatser. Resultaten från studien visar att kosten och inlärningen har ett starkt samband. Om kostkvaliteten är hälsosam så stöder det både välmåendet och inlärningen. Därtill visar resultaten att socioekonomiska faktorer kan inverka på inlärningen och barnets välmående. Med avhandlingen har jag även fått fram att det finns brist på forskning gällande samband mellan barns inlärning, kostkvalitet samt välmående. Med hjälp av framtida forskningar kan undervisningspersonal, professionella inom näring och kost samt vårdnadshavare utnyttja kostens möjligheter och öka skolprestationerna. Slutsatsen är därmed att med hälsosamma levnadsvanor och goda kostdieter kan barnet påverka positivt på de akademiska prestationerna och stödja inlärningen. Det är fördelaktigt att börja det hälsofrämjande arbetet i tid.

Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, millaisia sukupuolittavia käytäntöjä kouluissa voi esiintyä ja miten ne voivat vaikuttaa sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oppilaiden asemaan ja hyvinvointiin koulussa. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin kartoittamaan, millä tavoin koulun sukupuolittavia käytäntöjä voisi kehittää sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oppilaiden aseman edistämiseksi. Tutkimus asettuu osaksi sateenkaarivähemmistöjen koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta käsittelevää tutkimuskenttää ja diskurssia. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet sukupuolivähemmistöihin kohdistuvan erityistä haavoittuvuutta koulussa. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, joka oli tyypiltään ja tutkimusmetodiltaan integratiivinen. Tutkimuksen tarkoituksena oli luoda kuvailevan kirjallisuuskatsauksen periaatteita noudattaen laaja kuvaus koulun sukupuolittavista käytännöistä, niiden taustatekijöistä sekä kyseisten käytäntöjen vaikutuksista sukupuolivähemmistöihin. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin käytäntöjä voisi kehittää. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostui suomalaisesta ja kansainvälisestä, 2010- ja 2020-luvuilla julkaistusta tutkimuskirjallisuudesta, jossa käsiteltiin koulua tutkimuksen tutkimuskysymyksiin liittyvistä näkökulmista. Aineiston analyysissä hyödynnettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Aineisto jäsenneltiin ensin eri teemojen mukaisesti, jotka olivat tutkimuskysymysten kannalta keskeisiä. Aineiston tulkinnassa ja johtopäätösten tekemisessä hyödynnettiin tutkimuksen teoreettisia näkökulmia ja käsitteitä. Koulun sukupuolittavista käytännöistä muodostui tutkimuksessa kolme teema-aluetta, jotka olivat sukupuolen mukaan tapahtuvat tilalliset jaot, oppiaineiden ja oppimateriaalien sukupuolittuneisuus sekä opettajien ja muun koulun henkilökunnan kyvykkyys huomioida sukupuoleen liittyvää moninaisuutta. Lisäksi keskeiseksi nousi oppilaiden rooli koulun käytäntöjen ja heteronormatiivisuuden kyseenalaistajina. Koulun sukupuolittavat käytännöt tuovat näkyväksi koulun sukupuoli- ja heteronormatiivisia rakenteita. Sukupuolittavilla käytännöillä voi olla merkittävä vaikutus sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oppilaiden hyvinvointiin ja osallisuuteen. Tulosten perusteella voidaan todeta, että opettajat ja muut kasvatusalan ammattilaiset tarvitsevat enemmän tietoisuutta ja koulutusta sukupuoleen liittyvistä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusteemoista, sukupuolen moninaisuudesta sekä koulun heteronormatiivisista, valtaapitävistä ja toiseutta tuottavista rakenteista. Lisäksi opettajien koulutuksessa olisi huomioitava, että opettajat saisivat käytännön tasoon tähtäävää tietämystä ja osaamista sukupuolen moninaisuuden huomioimista ajatellen, jotta koulun käytäntöjä voitaisiin kehittää sukupuolitietoisemmiksi ja koulua kaikkien oppilaiden yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia tukevaksi.

Koulukoirien määrän kasvamista luokkahuoneissa voidaan pitää koulukoiratrendinä. Koulukoirakeskusteluista nousevat esiin uskomattomat vaikutukset, jotka ovat liitetty koulukoirien läsnäoloon. Eläimien vaikutusta ihmisiin on tutkittu runsaasti ja myös eläinavusteisia menetelmiä on tutkittu jonkin verran esimerkiksi autismikirjon ja ADHD:n tukemisessa. Kuitenkin yleisesti koulukoiriin liittyvää vertaisarvioitua tutkimusta on vielä niukasti saatavilla ja erityisesti suomenkieliselle tutkimukselle on tarvetta. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavoin koulukoiran läsnäolo vaikuttaa oppilaaseen tutkimusten mukaan. Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka toteutin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Keräsin tutkimuksessa käytetyn aineiston EBSCO- ja ERIC-tietokannoista sekä Google Scholar -hakupalvelusta. Lopullinen tutkimusaineisto sisälsi 13 vuoden 2000 jälkeen julkaistua vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, ja siihen kuului sekä kvalitatiivisin että kvantitatiivisin menetelmin tehtyjä tutkimuksia. Pääosin tutkimukset olivat englanninkielisiä, mutta joukossa oli myös kaksi suomenkielistä tutkimusta. Tutkimuksissa oli käytetty koiraa 5–17-vuotiaiden lasten ja nuorten kanssa kouluympäristössä. Tutkimukset oli tehty kouluissa Suomessa, Yhdysvalloissa, Australiassa, Isossa-Britanniassa, Saksassa, Itävallassa, Tšekissä ja Italiassa. Etsin tutkimusartikkeleista koulukoirien läsnäoloon yhdistettyjä vaikutuksia, jotka jaoin neljän eri teeman alle. Nämä teemat olivat fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset vaikutukset sekä vaikutukset koulunkäyntiin. Kirjallisuuskatsaukseni tulosten mukaan koulukoiran läsnäololla näyttäisi olevan runsaasti erilaisia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia oppilaaseen sekä vaikutuksia oppilaan koulunkäyntiin. Havaittuja positiivisia vaikutuksia olivat esimerkiksi käyttäytymisen parantuminen, aggressiivisuuden vähentyminen, tunteiden säätelytaitojen kehittyminen, itsetunnon lisääntyminen sekä asenteiden parantuminen koulua kohtaan. Koulukoiran läsnäololla ei juurikaan koettu olevan negatiivisia vaikutuksia. Vain yksi vaikutus oli tunnistettavissa negatiiviseksi, kun koulukoira mainittiin mahdolliseksi häiriötekijäksi, sillä oppilaat pyrkivät viettämään koulukoiran kanssa aikaa parantaakseen oloaan muiden seurassa.

Tavoitteet Perusopetuksen opetussuunnitelman periatteena on tasa-arvon edistäminen (POPS, 2014). Tämä tutkielma on kasvatustieteiden kandidaatintutkielma, jonka tarkoituksena on selvittää liikunnanopetuksen seka- ja erillisryhmien hyödyistä ja haitoista oppilaan yhteenkuuluvuuden näkökulmasta. Tarkoituksena on myös selvittää, millaisia keinoja opettajalla on oppilaan yhteenkuuluvuuden tunteen tukemiseksi liikunnan opetuksen tapahtuvan sekaryhmissä. Menetelmät Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aihetta tutkittiin tuoreiden 2020-2023 julkaistujen vertaisarvioitujen artikkeleiden avulla. Aineistoksi valikoitui kahdeksan OECD maista olevaa vertaisarvioitua artikkelia, jotka käsittelivät liikunnanopetusta. Tuloksia tarkasteltiin yhteydessä toisiinsa sekä niitä peilattiin aikaisempaan tutkimukseen. Tulokset ja johtopäätökset Päätuloksena voidaan sanoa, että liikunnanopetuksen sekaryhmillä ja oppilaan yhteenkuuluvuuden tunteella on myönteisiä yhteyksiä. Myös kielteisiä yhteyksiä voidaan tulkita tuloksista, mutta usein ne perusteltiin koulun tasa-arvon ollessa heikkoa. Keinoja opettajana tukea oppilaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta koululiikunnassa on aktiivinen kouluttautuminen tasa-arvoon ja yhteenkuuluvuuteen liittyvissä asioissa. Johtopäätöksenä on, että perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ovat osittain ristiriidassa käytännön koulumaailman kanssa, sillä liikunnan erillisryhmäopetusta toteutetaan edelleen peruskoulussa, vaikka tasa-arvoon liittyvät periaatteet eivät silloin toteudu.

Tavoitteet: Lait ja asetukset ohjaavat oppilaitoksia huolehtimaan oppilaiden välisestä tasa-arvosta. Tutkimusten mukaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat kuitenkin muita haavoittuvammassa asemassa koulussa ja esimerkiksi kohtaavat enemmän kiusaamista ja häirintää kuin muut oppilaat. Näyttäkin siltä, että tasa-arvo ei heidän kohdallaan toteudu. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien kohtaaman epätasa-arvon taustalla voidaan nähdä koulussa vaikuttava heteronormatiivinen ajattelumalli. Heteronormatiivisuus tarkoittaa ajattelua, jossa heteroseksuaalisuus nähdään normaalina, luonnollisen ja ainoana vaihtoehtona. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kirjallisuuden pohjalta, millaisin käytännöin koulussa ylläpidetään heteronormatiivisuutta ja miten opettaja voi purkaa heteronormatiivisuutta koulussa. Varsinaiset tutkimuskysymykset olivat: Miten koulun käytännöt ja opettajan toiminta ylläpitävät heteronormatiivisuutta ja miten opettaja voi purkaa koulun heteronormatiivisia käytäntöjä? Menetelmät: Tämä tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aiheesta on tehty suhteellisen vähän suomenkielistä tutkimusta, joten tiedonhaku toteutettiin pääosin englanniksi. Tiedonhaussa käytettiin EBSCO, Google scholar ja ERIC tietokantoja ja seuraavia hakusanoja: heteronormativity, LGBTQI+, LGBTQI+ student, school, student, teacher, practice, policy. Tutkimukset valittiin tutustumalla niiden tiivistelmiin ja sisältöihin. Lisäksi tiedonhakua täydennettiin tutustumalla jo löydettyjen tutkimusten lähdeluetteloihin. Aihetta käsittelevä tieto vaikuttaa olevan hajanaista, joten kokonaiskuvan muodostamiseksi tiedonhaussa ei tehty tarkempaa aiheen rajausta mihinkään tiettyyn näkökulmaan. Mukaan valikoituikin monenlaisia ja aihetta eri näkökulmista tarkastelevia tutkimuksia. Tulokset ja johtopäätökset: Kirjallisuuskatsauksessa tunnistettiin neljä koulun heteronormatiivisuutta ylläpitävää käytäntöä: koulussa vaietaan muusta paitsi heteroseksuaalisuudesta, koulussa ylläpidetään sukupuolinormatiivisuutta, koulun opetuksessa heteroseksuaalisuus esitetään normaalina, luonnollisena ja ainoana vaihtoehtona sekä koulussa sukupuoli- ja seksuaalinormien rikkominen tuomitaan ja siitä rangaistaan sosiaalisesti. Tutkimusten perusteella näyttääkin siltä, että opettaja saattaa omalla toiminnallaan monin tavoin ylläpitää heteronormatiivista ajattelutapaa. Opettajalla on tutkimusten mukaan myös suuri rooli heteronormatiivisten käytäntöjen purkamisessa. Opettaja voi purkaa heteronormatiivisuutta sisällyttämällä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden huomioivia sisältöjä opetukseen. Lisäksi opettajan tulisi välttää sukupuoleen perustuvia ryhmittelyjä ja puhutteluja sekä purkaa koulun sukupuolinormatiivisia tilaratkaisuja. Heteronormatiivisuuden purkamiseksi opettajan tulisi puuttua välittömästi sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvään häirintään sekä pyrkiä ennaltaehkäisemään sitä.

Tavoitteet. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on kerätä yhteen tietoa ravitsemuskasvatuksen interventioista sekä niiden toimivuudesta koulukontekstissa peruskoulu- sekä lukioikäisillä eli noin 4 – 19-vuotiailla. Tarkoituksena oli selvittää, minkälaisilla koulussa toteutettavilla ravitsemuksen interventioilla ja keinoilla voidaan edistää lasten ja nuorten terveellisempiä ruokailutottumuksia ja ehkäistä lapsuus- ja nuoruusajan ylipainoa. Menetelmät. Tutkimustapana käytettiin umbrella review-menetelmää, jolla kootaan aikaisempia systemaattisia kirjallisuuskatsauksia yhteen ja tarkastellaan niissä toimiviksi todettuja keinoja terveellisten ravitsemustottumusten edistämiseen sekä ylipainon ehkäisemiseen lapsilla ja nuorilla koulukontekstissa. Aineistoksi valikoitui yhteensä seitsemän systemaattista kirjallisuuskatsausta, joiden julkaisuajankohta oli vuosina 2010-2022. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että erilaisilla interventioilla on mahdollista vaikuttaa lasten ja nuorten terveellisten ravitsemustottumusten edistämiseen ja terveellisempiin ruokavalintoihin. Intervention suunnittelulla ja toteutuksella on kuitenkin ratkaiseva merkitys. Erityisesti ympäristön muokkaamiseen perustuvat interventiot näyttäytyivät tehokkaina. Jatkotutkimuksissa tulisi ottaa huomioon sukupuolten väliset erot, pitkäaikaisvaikutusten seuranta, jotta interventioiden vaikutukset olisivat mahdollisimman tehokkaita myös pitkällä aikavälillä, sekä Pohjoismaiden eriävät tulokset käyttäytymiseen vaikuttavien interventioiden osalta. Interventioita tulisi myös tarkastella tulevissa tutkimuksissa erityisesti haavoittuvissa ryhmissä ja sosioekonomisesti alemman statuksen ryhmissä. Näiden edellä mainittujen ryhmien osalta myös pitkäaikaisvaikutusten tutkiminen olisi erityisen tärkeää.