Browsing by Title

This bachelor’s thesis focused on exploring doctoral students’ conceptions of doctoral education and dissertation process particularly in respect of personal meaning making. The aim of the study was to understand the doctoral journey as a personal matter and ponder researcher development in terms of not only how or what but also and especially in terms of why. At the moment there are more doctors graduating from Finnish universities than ever before and doctoral education is at least partly desirable due to the recognition and qualification entailed. However, the future prospects both in academia and employment market are uncertain and as the demands and confusion constantly present in the doctoral process is acknowledged, there must be a deeper purpose for pursuing doctorate. Hence, the aim of this study was to understand why are the doctoral students taking post-graduate studies, what does the doctoral education mean to them personally, what are they hoping to achieve and how they go about developing over time? This study relied on qualitative methods and the data was collected using semi-structured interview. The sample consisted of five interviews; two of the interviewees were doctoral students of social work and three of educational sciences majoring in general and adult education. My aim was to describe the doctoral education as a personal journey of a doctoral student and determine the meaning making inherent to the process by means of narrative approach and actantial analysis. Based on the interviews, five illustrative stories were constructed and then analysed with the help of actantial model. The results suggested that doctoral students do not only make value judgements about doctoral education as a process, product or both, but instead the meanings given for the doctorate are even more deeper and very personal. The study reveals that in order to protect the well-being of doctoral students and the production of high-quality research it is essential to pay attention both in terms of supervision and in general to doctoral students’ reasons behind their aspiration for doctoral studies and nurture students’ personal meaning-making inherent to the dissertation process.

Goal. In August 2016 the new national curriculum in Finland was set, where drama as a teaching method was emphasized. Therefore, I was inquisitive of what it takes from teacher to teach drama. Using drama as a teaching method can scare teachers or to become shallow, if they don’t know what they are expected. In this research the purpose is to describe different roles the drama teacher needs to handle to provide high-quality drama teaching. Method. In this research was utilized narrative literature review as a method. The material consisted three books of drama education from three great drama education researcher and developer; Hannu Heikkinen, Tapio Toivanen and Jonathan Neelands. Skills and knowledge that were found from the material was themed and codified into eight different roles which were described as general summary. Results and conclusion. The outcome is that drama teacher has to manage eight different roles, manager, educator, learning producer, organizer, community builder, specialist, artist and questioner. As a manager were emphasized the skills of group managing, as an educator teacher’s role in an education institute and as an organizer how the lesson was organized. As a learning producer teacher activated pupils and guided them to study and to learn in the world of drama. As a community builder teacher built safe and supportive learning atmosphere among group. As a specialist teacher could develop himself and justify his actions as a drama teacher. As an artist teacher was required to use his imagination and to have the courage to act in roles. As a questioner teacher improved pupils thinking by asking questions from them. When teacher knows, what drama requires, it becomes easier to start using it as a teaching method. In my opinion there is much similarities between roles of drama teaching and what is required from class teacher. When teacher knows all the dimensions of his work, he can improve his teaching also on other lessons outside drama classes.

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää aikaisemman tutkimuksen perusteella, miten tunnetaitoja voidaan tukea draamakasvatuksen avulla varhaiskasvatuksessa. Tarkoituksena oli koota kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin viime vuosina julkaistua tutkimustietoa varhaiskasvatuksessa toteutetusta draamakasvatuksesta ja sen vaikutuksesta lasten tunnetaitoihin. Tämä tutkielma toteutettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Tutkimusaineisto kerättiin elektronisista tietokannoista ja aineiston keräämisessä käytettiin systemaattista aineistonkeruumenetelmää, jonka sisäänotto- ja poissulkukriteerien mukaan aineistoon valikoitui kuusi vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia vuosien 2018–2023 ajalta. Aineiston analyysissä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkielman tulokset on esitelty tutkimuskysymyksittäin. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsen tunnetaidoilla on merkittävä vaikutus tämän myöhempään elämänlaatuun. Lisäksi draamakasvatuksella on potentiaali tukea näiden taitojen kehittymistä. Tutkielma tarjoaa katsauksen siihen, miten draamakasvatuksella voidaan tukea lapsen tunnetaitojen kehittymistä varhaiskasvatuksessa. Tutkimusaihe on tärkeä, sillä siinä on selkeä tutkimusaukko maailmanlaajuisesti. Tutkielman päätulokset olivat, että draamakasvatus toimi monipuolisena työkaluna lasten tunnetaitojen kehityksessä ja niiden tukemisessa. Tulokset osoittavat myös, että draamakasvatuksen käyttö on vähäistä kentällä. Pohdinnassa eritellään jatkotutkimusaiheita

Tavoitteet. Draamatoiminta nähdään perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) sekä edistämässä että mahdollistamassa oppilaan terveen itsetuntemuksen kehittymistä ja toimivan vuorovaikutuksen rakentumista suhteessa toisiin ihmisiin ja ryhmiin. Tunne- ja vuoro-vaikutustaidot korostuvat perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) niin laaja-alaisissa kuin ainekohtaisissa tavoitteissa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä tuloksia aiemmassa tutkimuksessa on saatu draamakasvatuksen interventioiden vaikutuksesta ala-koululaisten tunne- ja vuorovaikutustaitoihin. Menetelmät. Tämä tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusai-neiston hankinnassa käytettiin sähköisen tiedonhaun palveluita Ericiä, Helkaa ja Google Scholaria. Tutkielman lopullinen aineisto koostuu viidestä tutkimusartikkelista, joista neljä on vertaisarvioitu. Analysoin aineiston lukemalla sen huolellisesti läpi useita kertoja, kooten siitä kattavat muistiinpanot tutkimuskysymyksen kannalta olennaisista asioista. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkielman tulokset osoittivat, että draamakasvatuksella oli myönteisiä vaikutuksia alakoululaisten tunne- ja vuorovaikutustaitoihin valituissa tutkimuksissa. Analyysin perusteella voidaan siis todeta, että aiemmissa tutkimuksissa draamakasvatuksen avulla on voitu edistää alakoululaisten tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Aineiston draamainterventiot edistivät tunne- ja vuorovaikutustaitoja, jotka havaittiin kohonneena empatiana, mielen teorian edistymisenä ja prososiaalisen käyttäytymisen lisääntymisenä.

The purpose of this study was to gather information on what kind of experiences there are from the use of drama education in the Finnish early childhood education and pre-school education. The objective was to review existing studies, about the use of drama education from the perspective of children’s participation. The research problem was to find out how children's participation takes place and how kindergarten teacher supports children's participation in drama. Principles of drama education can be seen as supporting children's participation, but research data on its use in kindergartens is scarce. The purpose of this study is to increase knowledge about drama education benefits in supporting children's participation and to encourage kindergarten teachers to use drama education in their own work. Systematic literature review policies have been used in this study. Final studies for the literature review were selected using acceptance and exclusion criteria. The final studies are three Finnish doctoral studies. All the doctoral studies are individual case studies of the use of drama education in kindergarten. The original material was examined from the perspective of the research questions. They were analysed using content analysis methods, and the results were compiled together. All primary studies showed that drama was supporting children’s participation. Drama activities were characterized by children's opportunity to contribute, of children’s and adults’ collaboration, sense of community and the opportunity for individual participation. From kindergarten teacher the drama education required good pedagogic skills, commitment in the planning and implementation of the drama, daring to indulge in drama and courage to let go of the traditional authority position, flexibility, presence and sensitivity. The length of processes and kindergarten teachers’ previous experiences in the use of drama influenced in the results. The basis of this literature review was that drama education is a good way to enable child’s experience of participation and enhance a sense of community in the kindergarten.

This thesis is about child’s involvement in drama play. It analyzes how child’s involvement process construes during drama play session. The topic of this research is especially important for early childhood education, since involvement in action is a precondition for profound learning. In addition, thesis considers what kind of elements concerning drama play situation, and teacher’s action can connive or inhibit involvement process during drama play session. My presumption is that drama play is meaningful activity for the child, and hence well-organized drama play session might create a situation, which may help the child to get involved in action with long term. Starting point is an idea that child’s involvement in action is dependent on the manner in which an adult performs in play situation, in various ways. Hence, the adult may be able to enrich and connive child’s play, and involvement. Theoretical framework describes drama in early childhood education, features of pedagogical drama play, and the importance of child’s involvement for learning. In addition, I describe the role of an adult in child’s play, and analyze adult’s involvement process during drama play. The data collection process can be termed participatory observation. Two girls aged four and five and one four-year-old boy from a school in Uganda participated in the study. The data collection performed during drama play situation, which I planned and organized. The drama play session videotaped. The Leuven Involvement assessment scale for children developed by Ferre Lavers (1997) supported the analysis. Adult Engagement Scale (AES), which scrutinizes adults, applied to describe my own engagement in drama play situation. (see. f. e. Tahkokallio 2014; Pascal et al. 1995). According to the results, drama play created involvement in action with a child. A large amount of variation in involvement process was discernible between the children as com-pared to one another. Especially the variation came out in how quickly the involvement initiat-ed. Every child’s involvement during drama play session developed differently as a process in which it weakened and enforced again. Teacher’s involvement in action during the session had a major significance for child’s involvement process. The teacher succeeded to engage, and with sensitivity, to activate children and enhance their involvement. The child’s involve-ment was disturbed as other children came to follow the drama play session.

Tämän laadullisen tutkielman tarkoitus on tutkia draamakasvatuksen merkitystä lasten kokonaiskehitykseen ja tunnetaitoihin varhaiskasvatuksessa. Lisäksi nostan esille draaman monivaltaiset keinot, sekä vaikutukset lasten kaveri-tunnetaitoihin. Miten draamakasvatuksen avulla voidaan ehkäistä syrjäytymistä ja eriarvoisuutta, sekä kuinka kaikilla lapsilla on mahdollisuudet olla osallisena draamakasvatuksessa. Miten varhaiskasvattajan rooli on merkityksellinen taidekasvatukseen kannustajana ja sen mahdollistajana. Tutkimuskysymykseni ovat: Miten lapsen kehittyvää itsetuntoa voidaan tukea varhaiskasvatuksen draaman keinoilla? Millaisia draaman keinoja voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksessa syrjäytymisen ja eriarvoisuuden ehkäisemiseksi? Millaisena varhaiskasvattajat näkevät oman roolinsa varhaiskasvatuksessa? Tavoitteeni on herättää varhaiskasvattajat näkemään oman roolinsa merkityksen draamakasvatuksen toteuttajana ja havaitsemaan omaa toimintaansa varhaiskasvatussuunnitelmaan nojaten. Lähdeaineistoni nosti esille, miten lasten kehittyvää itsetuntoa voidaan tukea varhaiskasvatuksessa draamakasvatuksen avulla moninaisin keinoin, ja miten kokonaisvaltaista se on. Syrjäytymistä ja eriarvoisuutta voidaan ehkäistä taidekasvatuksen avulla, koska se mahdollistaa kaikkien osallisuuden toimintaan. Aikuisen rooli on olla innostaja ja hänen on ymmärrettävä draamakasvatuksen kokonaisvaltainen vaikutus lapsen kehitykseen. Menetelmät: Tämän tutkielman toteutin laadullisesti käyttäen sekä aineistoa, että teoriaohjaavaa sisällön-analyysia. Aineistoa löysin Google Scholarin avulla, sekä lukemalla kirjallisuutta. Tulokset nostivat esille miten moninaista ja kokonaisvaltaista draamakasvatus on ja kuinka sillä voidaan vaikuttaa lapsen kaveri-tunnetaitoihin ja omaan identiteettiin. Lisäksi draama-kasvatus vahvistaa lapsiryhmää ja lisää myös empatiakykyä toisia lapsia kohtaan. Draama-kasvatukseen voidaan yhdistää musiikkia, kuvataidetta, liikettä, ja se on usein leikin kautta syntyvää ja spontaania toimintaa jossa aikuisen rooli on suuressa osassa. Lapset oppivat myös ongelmienratkaisutaitoja, sekä rohkeutta ilmaista itseään ja tunteitaan vaikeidenkin asioiden keskellä. Draamakasvatuksessa sensitiivisyyden merkitys on tärkeää ja sillä on tar-koitus olla lapselle voimaannuttava ja lapsilähtöinen ilmapiiri. Syrjäytymiseen ja eriarvoisuuteen vaikuttavat varhaiskasvattajan oma tietoisuus miten syrjäytymistä voidaan ehkäistä draamakasvatuksen keinoilla ja, kuinka kaikilla on oikeus osallistua ja tuntea itsensä tärkeäksi. Aikuisten rooli on merkittävää olla kannustajana innostavana ja draamatuokioiden mahdollistaja. Draamakasvatus on sosiokulttuurista oppimista, jossa korostuu kokemuksellinen ja yhteisöllinen rooli. Pohdinnassa Nostin esille draamakasvatuksen merkityksen varhaiskasvatuksessa ja miten olisi hyvä tehdä tutkimuksia erityislasten osallisuudesta draamakasvatuksessa ja mikä vaikutus sillä voi olla lasten kehitykseen?