Browsing by study line "Craft, design and technology Teacher"

Objectives. This study compares the acoustic effects of wood-based materials commonly used in speaker construction in a closed enclosure structure. The purpose of the study was to determine the effects of different enclosure materials on speaker acoustics and how these properties of different materials affect the sound reproduction of the loudspeaker. Previous studies indicate that the speaker enclosure material may have measurable effects on the acoustics of certain types of speakers, for example, due to the vibration and damping properties of the material. Methods. In this study the properties of speaker enclosures made of three different materials with identical structure were measured, and based on the measurements, conclusions were drawn about the effects the materials had on the acoustic properties of the loudspeaker. A closed enclosure structure was selected for this study to best show the material’s own properties in the measurements. MDF board, plywood and pinewood were selected as the test materials. The measurements were performed with calibrated measuring equipment in the same environment. The same speaker element was used for all necessary measurements. Results. The materials each affected the acoustics of the speaker differently. MDF and plywood had properties close to each other in terms of both frequency response and sound decay time, as measured by a microphone, but according to the decay measurements made with an accelerometer and an oscilloscope, the sound decay time of plywood was clearly the shortest. Pinewood had the longest sound decay time in microphone measurements, as well as in decay measurements performed with an accelerometer. According to the measurement results, it can be interpreted that the sound produced by the loudspeaker was least affected by plywood. The MDF board affected the sound produced by the speaker element more than the plywood, but pinewood had the greatest effect on the sound reproduction of the speaker. The effect of material on sound was most pronounced in the decay measurements with respect to sound damping time. The longer the sound damping time, the slower the material absorbs the energy applied to it and the longer the sound rings in the material, interfering with the speaker sound.

Tämän kvalitatiivisen kyselytutkimuksen tavoite oli ymmärtää aistiyliherkän lapsen vaatetukseen, tekstiilimateriaaleihin ja yksityiskohtiin, liittyviä haasteita arjessa. Aiemmat tutkimukset tekstiilimateriaaleista eivät ole käsitelleet aistiyliherkkiä lapsia, vaan muun muassa materiaalien tuntuominaisuuksia sekä tutkimuksia siitä, miten aikuiset tuntevat erilaiset tekstiilimateriaalit tai millaisia tunteita erilaiset materiaalit ihmisissä herättävät. Tutkimustiedolle aistiyliherkkien lasten vaatetuksesta kohderyhmänä olisi tarvetta. Tutkimuksen aineisto koostui 66 aistiyliherkän lapsen vanhemman vastauksesta. Heille lähe-tettiin nimettömästi kyselylomake Facebook ryhmän ”Aistiva- aistiyliherkän lapsen vanhemmat” kautta. Kyselylomakkeella selvitettiin avointen kysymysten avulla, millaisia materiaaleja lapsi kokee miellyttävänä ja mitkä materiaalit ja yksityiskohdat aiheuttavat lapselle epämiellyttäviä tuntemuksia. Aineisto käsiteltiin laadullisena sisällönanalyysina ja täydennettiin kvantifioinnilla, jolla saatiin selvitettyä, kuinka monta kertaa tietyt vastaukset mainittiin vastauslo-makkeissa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että aistiyliherkät lapset kokivat miellyttävimmiksi materiaaleikseen puuvillan ja pehmeät materiaalit. Kovia ja jäykkiä vaatteita vältettiin ja villa nostettiin materiaaleista epämiellyttävämmäksi. Aistiyliherkät lapset toivoivat vaatteiden olevan mahdollisimman paljon saumattomia, pesulaputtomia ja väljiä, ilman vetoketjuja ja nappeja. Vastauksista ilmeni, että erilaisia vaatteita oli vaikea löytää kaupoista aistiyliherkille lapsille. Etenkin sopivien housujen, erilaisten ulkovaatteiden ja sukkien löytäminen oli haasteellista. Tulokset osoittivat, että aistiyliherkkien lasten tarpeisiin vastaaminen vaatesuunnittelussa olisi mahdollista, sillä esiin nousseet tarpeet vaatisivat melko pieniä muutoksia lastenvaatteisiin. Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta useita jatkotutkimus mahdollisuuksia. Aistiyliherkkien lasten äänen kuuleminen, vaatesuunnittelijoiden tiedon lisääminen ja erilaisten muiden tahojen, kuten toimintaterapeuttien kokemusten tutkiminen toisi aistiyliherkkien lasten arkeen paljon lisää tietoa ja ymmärrystä.

Tämän tutkimuksen tarkoitus on tarkastella aikaisempia tieteellisiä tutkimuksia cosplaysta antaen harrastuksesta todenmukaisen yleiskuvan ja raportoida miten käsityö ilmenee cosplayssa sekä miten harrastus tukee harrastajan identiteettiä. Tutkimuksen menetelmänä toimi narratiivinen kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto on koottu kansalliskirjasto finna.fi verkkosivun kautta. Aineistohaku on rajattu vuosille 2018-2023 vertaisarvioituihin englanninkielisiin tieteellisiin julkaisuihin, jotka sisältävät DOI-tunnisteen. Hakusanoina käytettiin tutkimuksessa ”cosplay” AND ”craft*” ja ”cosplay” AND ”identity”. Kriteereiden täyttäneet hakutulokset läpikäytiin ja lähdemateriaaleiksi valikoitui vain selkeästi cosplayta käsittelevät artikkelit, joita oli kahdeksan. Cosplayn käsityöllisyyden ilmenemisen mahdollistajana toimi taloudellinen tuki. Ennen cosplay-puvun tekoa alkoi prosessi pakollisella suunnittelulla, hyvälaatuisten referenssikuvien hakemisella, tarvittavien tekniikoiden opettelulla ja materiaalipohdinnoilla. Käsityö tuli esille useilla tavoin tutkimuksissa kuten vaatteiden, proppien, peruukkien ja meikkauksen yhteydessä. Cosplay tukee harrastajan identiteettiä sosiaalisten suhteiden ja hyväksyvän yhteisöllisyyden avulla. Cosplay ja crossplay mahdollistavat oman identiteetin tarkastelun ja yhdessä artikkelissa tuli esille oman uskonnon yhdistäminen cosplay-pukuun, mikä voi olla suuri osa omaa identiteettiä.

Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää hyvinvoinnin tekijöitä käsitöissä. Taustaoletuksena on, että käsityöt vaikuttavat positiivisesti hyvinvointiin. Tutkimus on toteutettu Pölläsen (2017) teorialla, joka perustuu käsitöissä hyvinvoinnin tekijöihin kehossa, materiaaleissa ja välineissä, ajattelun ja tunteiden hallinnassa, tietojen ja taitojen kehittymisessä sekä sosiaalisissa ja kulttuurisissa tekijöissä. Aikaisempien tutkimuksien mukaan käsitöiden tekeminen rentouttaa ja auttaa käsittelemään elämässä olevia stressaavia asioita tai tapahtumia. Käsitöiden tekemisen avulla koetaan nautintoa, parannetaan tekijöiden itseluottamusta, tuodaan esille omaa persoonallisuutta ja mielipiteitä. Käsitöiden avulla tunnetaan elämänhallinnan tunteita, kun käsitellään materiaaleja, laitteita ja tehdään eri tekniikoita. Käsityöt auttavat luomaan yhteenkuuluvuuden tunteita läheisten ihmisten välillä tehtyjen tuotteiden kautta. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui seitsemän käsityönopettaja opiskelijaa, joilla on tietoa ja kokemusta käsitöiden tekemisestä. Tutkimus toteutettiin avoimella kyselylomakkeella, johon tutkimuksen vastaajat pääsivät vastaamaan anonyymisti. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysi menetelmällä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksesta selvisi, että käsityönopettaja opiskelijat käyttävät eri aistejaan käsitöiden tekemisessä havaitsemaan käytettäviä materiaaleja, miltä ne tuoksuvat tai tuntuvat iholla. Meditatiivisen tilan he saavuttavat rytmin tai toistuvan liikkeen avulla, jota tapahtuu neuloessa. Materiaalien eri värit tai kuviot ja välineiden avulla kokeiltavat erilaiset tekniikat toimivat inspiraatioina käsitöiden tekemiseen. Ajattelun ja tunteiden hallinnassa käsityöt auttavat rauhoittumaan ja käsittelemään vaikeita tai haastavia tilanteita helpommin, sillä käsitöiden tekeminen auttaa ajatuksia kulkemaan selkeämmin ja ajattelun prosessi helpottuu. Henkilökohtaisten tietojen ja taitojen kehittyminen näkyi heillä vaikeampien tai haastavampien tuotteiden tekemisenä, koska heidän visuaalinen ja tekninen osaamisensa sekä ongelmaratkaisukykynsä ovat kehittyneet tehtyjen käsitöiden mukana. Sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden vastauksissa käsitöitä oli opittu joltain tai nähty jonkun tekevän niitä, joka oli innostanut käsitöiden tekemiseen. Opitut tiedot ja taidot välittyvät heidän tekemissään töissä, joihin saattaa liittyy muistoja, jotka välittyvät ja näkyvät heidän tekemissään tuotteissa.

Tavoitteet. Vaatteilla ja käsitöiden tekemisellä on tutkitusti erilaisia myönteisiä merkityksiä. Tämän tutkielman tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva itse tehtyjen vaatteiden merkityksistä aikaisempien tutkimuksien perusteella. Tutkielmassa tarkastellaan mitä itse tehdyt vaatteet antavat tekijälleen ja millaisia arvoja itse tehtyihin vaatteisiin liitetään. Lisäksi käsitellään vaatteiden tekemisen merkityksiä. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto tutkimukseen haettiin Google Scholarista, Coresta ja Kansalliskirjaston hakupalvelusta suomen ja englanninkielisillä hakusanoilla. Tutkimuksen aineisto koostui yhdestä suomenkielisestä ja kolmesta englanninkielisestä vertaisarvioidusta julkaisusta. Julkaisut tarkastelevat itse tehtyjä vaatteita ja niiden merkityksiä erilaisten tutkimusmenetelmien avulla. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysissä aineistosta etsittiin ilmaisuja, jotka liittyivät itse tehtyihin vaatteisiin ja merkityksiin. Ilmaisuista muodostettiin pelkistämisen ja ryhmittelyn avulla kokonaisuuksia, jotka kuvaavat itse tehtyjen vaatteiden merkityksiä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että itse tehdyillä vaatteilla oli etenkin vaatteiden tekijään kohdistuvia merkityksiä henkilökohtaisella tasolla. Itse tehdyt vaatteet vaikuttivat tekijän identiteettiin ja itsensä toteuttamiseen. Tutkimuksessa nousi esiin myös vaatteiden tekemiseen, kestävyyteen ja kulutukseen sekä yhteisöllisyyteen liittyviä merkityksiä. Itse tehdyillä vaatteilla ja niiden valmistamisella on paljon vaikutuksia tekijään elämän eri osa-alueilla. Merkitykset korostuvat yksilötasolla, mutta ne konkretisoituvat myös toiminnan ja muiden ihmisten kautta. Itse tehdyt vaatteet voidaan nähdä elämää hyödyttävinä niin käytön kuin valmistamisenkin näkökulmista.

Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset osoittavat sidottavan kantoliinan vaativan osaamista ja taidon opettelun olevan aikaa ja resursseja vaativaa toimintaa. Kantoliinan sidonnasta ei ole tutkimuksia ja aihepiiri kokonaisuudessaan on vähän tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on analysoida millä tavoin kehollisuus ilmenee kantoliinan sidonnassa ja minkälaisista osista sidonnan prosessi muodostuu. Tämän lisäksi selvitetään, kuinka sitoutuneesti kantoliinan sidontaa harrastetaan, tarkastelemalla aihetta Stebbinsin (2007) vakavan harrastamisen teorian pohjalta. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui viisi (N=5) kantoliinaharrastajaa. Haastateltavat valikoituivat asetettujen pohjakriteerien mukaisesti: hallitsee vähintään kaksi sidontaa, käytössään vähintään kaksi kantoliinaa ja hyödyntää näitä aktiivisesti kantamiseen. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, tutkimushaastatteluina ja aineisto analysoitiin Stebbinsin (2007) vakavan harrastamisen teorian pohjalta, sekä aineistolähtöisesti In vivo -koodaamalla ja muodostamalla kategorioita. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset osoittivat kantoliinan sidonnan muodostuvan neljän liikekategorian avulla, joilla jokaisella oli erilainen tarkoitus kankaan kuljettamisessa kohti valmista sidontaa. Sidonnassa käytettiin monipuolisesti kehoa. Sidontaprosessia valvottiin tarkkailemalla sekä tunnustelemalla, ns. ”käsillä katsoen”. Kantoliinaharrastaminen osoittautui osittain vakavaksi harrastamiseksi, jolloin kolme viidestä haastateltavasta täytti vakavan harrastamisen kaikki kriteerit. Tulosten pohjalta ei voida tehdä yleistettäviä päätelmiä. Tutkimustulokset yhdessä osoittivat, kuinka osa harrastajista tietoisesti laajensi kehollista osaamistaan sinnikkäällä tavoitteellisella harjoittelulla ja kehollisen tiedon hankinnalla.

Käsityöhön liitetään usein ajatuksia hyvinvoinnista ja terapeuttisuudesta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tarkastella käsityön hyvinvointia tuottavia elementtejä sekä käsityön käyttöä terapiassa ja kuntoutuksessa mielenterveysongelmien hoidossa. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi hyvinvoinnin osuuteen valittiin 5 vertaisarvioitua artikkelia, joissa kuvataan sekä käsitöiden vaikutusta psykologiseen hyvinvointiin ja sosiaalisiin suhteisiin että niitä fysiologisia reaktioita, joita käsitöiden tekeminen saa aikaan kehossa. Terapian ja kuntoutuksen osuuteen valittiin yhteensä 6 vertaisarvioitua artikkelia keskittyen käsityömenetelmien käyttöön taideterapiassa ja toimintaterapiassa sekä työpajatoiminnassa. Aineiston mukaan käsityö vaikutti harrastajien hyvinvointiin monen eri osa-alueen kautta. Sen lisäksi, että käsitöiden tekeminen lievitti stressiä, tarjosi voimauttavia kokemuksia sekä auttoi negatiivisten tunnetilojen hallinnassa, oli se myös identiteettiä muokkaava tekijä, antoi mahdollisuuden oppimiseen ja tuki henkilökohtaista kasvua läpi elämän. Käsitöiden tekemiseen liitettiin vahvasti sosiaalinen ulottuvuus, joka ilmeni paitsi yhteisöllisissä käsityöryhmissä myös siinä, kuinka tehtyjä esineitä annettiin lahjaksi läheisille. Käsitöiden ja erilaisten käsityömenetelmien käytöstä terapiassa oli löydettävissä vain vähän tutkimustietoa ja tehdyt tutkimukset keskittyivät taide- ja toimintaterapiaan sekä kuntouttavaan työpajatoimintaan. Hyvin usein tutkimuksissa käsityö niputettiin yhteen muiden luovien menetelmien kanssa. Käsitöiden rooli taideterapiassa jäi toissijaiseksi perinteisemmille taidemuodoille, ja toimintaterapiassa painotus oli nykyään siirtynyt lääketieteellisesti tehokkaiksi todennettaviin menetelmiin. Työpajatoiminnassa käsitöitä käytettiin kuntoutumisen apuna tukemaan asiakkaiden elämänhallintaa ja paluuta työelämään.

Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää miten käsityöharrastajat kokevat käsityön ympäristön kannalta ja millaisia tunteita se heissä herättää. Käsityö on ihmiselle luontaista toimintaa ja useiden tutkimusten mukaan tekijöilleen hyvinvointia tuottavaa. Toisaalta sillä on niin toimin- nan kuin tuotteenkin osalta merkitystä myös ympäristön eri ulottuvuuksiin. Materiaalisuutensa vuoksi käsityö on vahvasti sidoksissa luonnonvarojen käyttöön, mikä saattaa aiheuttaa risti- riitaisia tunteita ja näin ollen olla vaikutusta käsityöharrastajan hyvinvointiin. Tutkimuksessa tavoitteena on selvittää mitä erilaisia merkityksiä käsityönharrastajat antavat käsityölle ympä- ristönäkökulmasta ja millaisia tunteita näihin merkityksiin liittyy. Tutkimus suoritettiin laadullisena kyselytutkimuksena, jossa avoimilla kysymyksillä kerättiin käsityön harrastajien ajatuksia aiheesta. Kysely jaettiin sosiaalisen median käsityöaiheisessa ryhmässä ja vastauksia saatiin 34 kappaletta. Kaikki vastaajat olivat naisia ikähaarukaltaan 27-74 vuotiaita. Analyysi suoritettiin aineistolähtöisesti fenomenografisella lähestymistavalla. Tutkimus osoitti, että käsityöharrastajien näkemyksiä käsityön ympäristöaspektista voidaan kuvata kuudella merkityskategorialla: käsityö on ympäristöystävällistä, parempi itse tekemällä kuin kaupasta ostamalla, käsityön ympäristövaikutukset toissijaisia, käsityö ei automaattisesti ympäristömyönteistä, taitona tärkeä ja suomalaisuus valttia. Miten käsityön ympäristönäkö- kulma koettiin, vaikutti siihen, millaisia tunteita käsitöihin liitettiin. Tulokset viittaavat myös sii- hen, että mitä kokonaisvaltaisemmin käsityön ympäristönäkökulman hahmotti, sitä ristiriitai- semmat tunteet nousivat esiin. Toisaalta ympäristömyötäinen toiminta käsitöiden kautta tuotti osalle tyytyväisyyttä. Lisää tutkimusta kaivataankin siihen, miten käsityöharrastajat näitä tun- teita käsittelevät ja miten ne vaikuttavat heidän harrastukseensa.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella käsityön oppiaineen positiivisia vaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin. Käsityön opetuksen on oltava tutkivaa, keksivää ja kokeilevaa toimintaa. Sen tarkoituksena on olla oppimista ja hyvinvointia edistävää sekä opetustavoiltaan ja -ympäristöltään monipuolista ja innovatiivista. (POPS, 2014.) Tutkimuksessa selvitetään, että millaisia ovat käsityön oppiaineen positiiviset hyvinvointivaikutukset lasten ja nuorten kohdalla sekä miten näihin voidaan koulumaailmassa päästä. Menetelmät. Tämä tutkimus toteutettiin kuvailevana integroivana kirjallisuuskatsauksena. Saatua aineistoa analysoitiin laadullisesti ilmiön ymmärtämiseksi ja selittämiseksi. Pyrin induktiivisen päättelyn keinoin löytämään tutkimuskysymyksiini vastauksia tutkimusaineistosta. Kirjallisuuskatsaukseen etsittiin julkaisuja eri tietokannoista suomenkielisillä hakusanoilla ja siihen valittiin vain suomalaisen tutkimuskentän 2000-luvulla julkaistuja artikkeleita ja tutkimuksia. Lopulta kirjallisuuskatsaukseen valittiin neljä julkaisua, jotka ovat tarkoin valikoitu induktiivisen päättelyn keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta saatujen tulosten mukaan käsityön oppiaineella on suuri terapeuttinen ja rauhoittava vaikutus koulumaailman arjessa. Käsityön oppiaine luovuuden, itseilmaisun ja käsillä tekemisen kautta tukee toiminnallisuudellaan monipuolisesti oppimista ja koulumotivaatiota. Turvallisella, mielikuvituksellisella ja vuorovaikutuksellisella oppimisympäristöllä oppilaan kokonaisvaltainen hyvinvointi paranee niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisesti. Kirjallisuuskatsauksessa korostui enemmän tekstiilikäsitöihin rinnastettavat hyvinvointivaikutukset ja näkökulmat teknistä käsityötä enemmän. Tämän perusteella jatkotutkimuskysymyksiä voi jalostaa vielä enemmän teknisen käsityön suuntaan.

Keppihevosia on ollut lasten leikeissä jo vuosisatoja, mutta nykymuotoinen keppihevos-harrastus on viime vuosina kasvanut suoranaiseksi ilmiöksi. Pelkästään Suomessa harrastajia arvioidaan olevan jo noin 10 000, ja määrä jatkaa kasvuaan. Harrastukseen liittyy olennaisesti yksilöllisten keppihevosten valmistaminen, ja moni lapsi ja nuori saakin ensimmäisen kosketuksensa omaehtoisiin käsitöihin juuri keppihevosharrastuksensa kautta. Keppihevosten valmistusprosessi kattaa monta eri käsityötaitoa, ja tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitä taitoja opetetaan suomenkielisten, YouTubessa julkaistujen keppihevostutoriaalien avulla. Tutkielma selvitti myös millaista vertaistukea, kuten kysymyksiä, ohjeita, vinkkejä ja selven-nyksiä, keppihevostutoriaalien tekijät ja katsojat jakavat keskenään tutoriaalien kommentti-kentissä. Tutkielma suoritettiin kvalitatiivisena tutkielmana laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkittavana oli kolme suomenkielistä YouTubessa julkaistua keppihevostutoriaalia, jotka valittiin mukaan tutkimukseen tarkoin sisäänotto- ja poissulkukriteerein. Aineistoa analysoitiin tunnistamalla videoista käsityöprosessin vaiheita, jotka sitten ryhmiteltiin viiteen käsityö-taitokategoriaan. Tutoriaalien kommenttikenttien tarjoamaa vertaistuen laatua tutkittiin taulu-koimalla kommenttikentästä kaikki käsityöprosessin vaiheisiin ja käsityötaitoihin liittyvät kysymykset omiin kategorioihinsa sekä analysoimalla niiden määrää ja sisältöä. Aineistosta tunnistettiin viisi erilaista käsityötaitokategoriaa, jotka ovat kaavoitus, materiaalitun-temus, materiaalin käsittely, ompelu sekä koristekäsityö. Kaavoituskategoria koostui kaavan-piirtämisestä ja sen kanssa työskentelystä, materiaalituntemuksessa käsiteltiin sopivan mate-riaalin ja tarvikkeiden valintaa, materiaalin käsittely ohjasi katsojaa aina kankaan leikkaamisesta nuppineulatekniikkaan, ompelukategoria käsitteli sekä käsin- että koneompelun ja koriste-käsityökategoria sisälsi sellaisia taitoja kuten kirjonta ja applikaatio. Vertaistuki ilmeni komment-tikenttien lukuisina vastattuina kysymyksinä, joita heräsi eniten ompeluun ja materiaalitunte-mukseen liittyen. Vastaukset olivat suurimmaksi osaksi kattavia ja havainnollistavia, ja kysyjät kokivat hyötyneensä vastauksista ja pystyneensä edistämään omia projektejaan vastausten avulla. Osa kysymyksistä tuli vastatuksi muiden harrastajien toimesta, ja kysymysten ympärille syntyi yhteisöllistä keskustelua. Johtopäätöksenä voidaan esittää, että keppihevostutoriaalit edistävät käsityötaitojen oppimista ja tarjoavat katsojilleen vertaistukea käsityöprosessiin.