Browsing by Author "Varonen, Anna"

Tavoitteet. Aikaisempien tutkimusten mukaan terveystiedon oppikirjoissa käsiteltiin 2000-luvulla seksuaalikasvatusta useamman sivun verran, mutta muissa oppikirjoissa paljon vähemmän. 2000-luvulla on ehkä alettu ymmärtää seksuaalikasvatuksen merkitystä, mutta opettajat eivät ole saaneet yhtään lisää koulutusta sen toteuttamiseen ja aihealueiden käsittelemiseen.. Seksuaalikasvatuksen muutoksen kuvaaminen auttaa hahmottamaan kasvatuksen kehittymistä ja tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata seksuaalikasvatuksen nykytilannetta tässä ajallisessa jatkumossa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata opettajien minäpystyvyyttä seksuaalikasvatuksen toteuttajina, millaiset valmiudet seksuaalikasvatukseen opettajat kokevat saaneensa opettajakoulutuksesta ja mitä opetusmateriaaleja, oppikirjoja tai oppikirjojen ulkopuolista materiaalia, opettajat käyttävät opetuksessaan sekä miten he valintojaan perustelivat. Tavoitteena oli myös tarkastella opetuskokemuksen yhteyttä minäpystyvyyteen. Menetelmät. Aineisto on kerätty e-kysymyslomakkeella sosiaalisen median opettajayhteisöstä. Vastaajia oli 28, joista 3 oli aineenopettajia, 20 luokanopettajia ja 5 molempia. Tarkoituksena oli analysoida, miten peruskoulun opettajien minäpystyvyys seksuaalikasvatukseen liittyen on yhteydessä opetuskokemukseen, materiaalien käyttöön sekä opettajakoulutuksessa saatuihin valmiuksiin. Näiden analysoimisessa käytettiin SPSS-ohjelmaa ja testeinä Kruskal-Wallisin testiä ja Spearmanin järjestyskorrelaatiota. Materiaalien käyttöä analysoitiin lisäksi laadullisesti, sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Opetuskokemusryhmien välillä oli merkitseviä eroja minäpystyvyydessä. Minäpystyvyydellä ei ollut yhteyttä materiaalien käyttöön eikä opettajakoulutuksessa saatuihin valmiuksiin. Opettajista 24 käyttivät oppikirjojen materiaaleja ja vain 4 opettajaa ei käyttänyt oppikirjojen ulkopuolisia materiaaleja. Vain yksi vastaaja ilmoitti, ettei käyttänyt kumpaakaan. On kiinnostavaa, miten keskimäärin vahvaksi minäpystyvyys koettiin, vaikka valmiudet seksuaalikasvatukseen koettiin heikoiksi. Tutkimusta ei voida yleistää sen pienen otannan vuoksi, mutta se antaa viitteitä ja aihetta lisätutkimukselle.