Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "change of linguistic variation"

Sort by: Order: Results:

  • Hietala, Miina (2012)
    Tutkielmassa tarkastellaan eteläpohjalaismurteen ja yleiskielen sekä yleispuhekielen vaihtelun tilanteita ja tehtäviä luokkahuoneessa eräässä lapualaisessa alakoulussa. Tavoitteena on selvittää, millaisissa kielenkäytön tilanteissa murteen ja yleiskielen sekä yleispuhekielen vaihtelua tapahtuu ja millaisia tehtäviä sillä luokkahuoneessa on. Tarkasteltavat murrepiirteet ovat äänne- ja muotopiirteitä (esimerkiksi svaavokaali ja inessiivin pääte). Aineisto kerättiin alakoulun ensimmäisen ja toisen luokan yhdysluokasta kevättalvella 2008. Aineisto koostuu kolmesta oppitunnista, jotka on tallennettu kahdella videokameralla. Tutkimusluokalla oli 20 oppilasta, joista tyttöjä oli kuusi ja poikia neljätoista. Oppilaista seitsemän oli ensimmäisellä luokalla ja 13 toisella luokalla. Tutkimusaineisto litteroitiin keskustelunanalyyttisesti. Keskeisinä tutkimusmetodeina käytetään dialektologiaa, sosiolingvististä variaationtutkimusta sekä keskustelunanalyysia, ja tarkastelu on laadullista. Tutkimuksen alussa esitellään yleisesti murteentutkimusta luokkahuoneessa ja tutkimukseen vaikuttaneita tutkimustraditioita. Tutkielman teoriaosassa käsitellään luokkahuoneen vuorovaikutuksen piirteitä, puheen vuorottelukäytänteitä sekä kielenkäytön vaihtelua ja määritellään tutkimuksessa käytettäviä termejä sekä tutkittavia eteläpohjalaisia murrepiirteitä. Ensimmäisen analyysiluvun aluksi esitellään kielellisen vaihtelun perustapauksia sen mukaan, kuka puhuu ja miten jonkin piirteen variantti ilmenee: esimerkiksi variantti voi säilyä, vaikka puhuja vaihtuu, tai variantti voi vaihtua, vaikka puhuja säilyy. Tämän jälkeen analysoidaan luokkahuoneen kielenkäyttötilanteita kielellisen vaihtelun kannalta. Vaihtelu kasaantuu erityisesti tietynlaisiin tilanteisiin: opettajajohtoiseen opetustilanteeseen, kysymiseen, kerrontaan, toistamiseen sekä työrauhan ylläpitämiseen. Vaihtelua tapahtuu sekä opettajan että oppilaiden puheessa. Toisessa analyysiluvussa täsmennetään kuvaa kielellisestä vaihtelusta analysoimalla tarkemmin vaihtelun tehtäviä edellisessä luvussa esitellyissä tilanteissa. Ensiksikin vaihtelun avulla voidaan selventää puhetta, kun annetaan ohjetta (vain opettajan puheessa), selvitetään ongelmaa, kerrotaan uutta asiaa ja käytetään paikannimeä. Toiseksi kielellinen vaihtelu voi toimia yhtenä keinona osoittaa erilaisia siirtymiä vuorovaikutustilanteessa: siirtymää tilanteesta ja toiminnasta toiseen mukaan lukien puheenvuoron päättäminen tai muutosta puheen suuntaamisessa tai vuorovaikutusroolissa. Kolmanneksi vaihtelua voidaan käyttää myös etäännyttämään oma puhetta väärää vastausta arvioitaessa tai erimielisyyttä osoitettaessa. Toisin kuin aiemmissa tutkimuksissa, tämän tutkimuksen aineistossa oppilaat eivät käyttäneet kielellistä vaihtelua huumorin keinona, mitä saattaa selittää oppilaiden nuori ikä.