Browsing by Subject "laaja-alainen erityisopettaja"

Aikaisempien tutkimusten perusteella lasten psyykkinen oireilu ja mielenterveyden haasteet ovat lisääntyneet kouluympäristössä. Tässä tutkimuksessa lapsen psyykkisellä oireilulla tarkoitetaan lapsen omaa psyykkistä häiriötä tai ulkoisten tekijöiden, aiheuttamaa reaktiota, jonka vuoksi oppilas ei syystä tai toisesta kykene, osaa tai halua toimia yleisesti asetettujen normien mukaisesti kouluympäristössä. Oppilaalla ei tarvitse olla erillistä diagnoosia, jotta oireilu voidaan katsoa psyykkiseksi oireiluksi. Aikaisemmassa tutkimuksessa on havaittu, ettei erityisopettajien tämänhetkinen koulutus ja resurssit vastaa työelämän vaatimuksia liittyen psyykkisesti oireilevien oppilaiden kohtaamiseen ja tukemiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää alakoulussa työskentelevien laaja-alaisten erityisopettajien kokemuksia omista valmiuksista tunnistaa ja tukea psyykkisesti oireilevia oppilaita sekä kartoittaa millaista tukea erityisopettajat saavat psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa työskentelyyn. Tämä tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, jonka tutkimusstrategiaksi valittiin fenomenologis-hermeneuttinen lähestymistapa, jossa pyritään syvällisesti ymmärtämään ja tulkitsemaan ihmisen kokemusta ja kokemusmaailmaa. Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemän alakoulussa työskentelevien laaja-alaisten erityisopettajien teemahaastatteluista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä hyödyntäen Gioia- metodologiaa. Tutkimuksen tulosten mukaan erityisopettajat tunnistivat oppilaan psyykkinen oireilun normaalista poikkeavana lapsen ulospäin ja sisäänpäin suuntauvana oireiluna. Psyykkisen oireilun ilmenemisessä painotettiin yksilöllisyyttä ja muutosten tunnistamisessa tärkeäksi koettiin hyvä oppilastuntemus. Erityisopettajat tunnistivat psyykkisen oireilun taustalla ympäristötekijöitä, neurologisia tekijöitä ja ikäkausiin liittyviä muutoksia. Työkokemus, haasteet, uuden oppiminen ja oppilaan asioiden edistämisen koettiin lisäävän voimavaroja ja työn antoisuutta. Toisaalta liialliset odotukset, resurssien puute ja käyttäytymisen haasteet koettiin uuvuttavana. Yleisesti erityisopettajan koulutus nähtiin hyödyllisenä, mutta sen ei koettu antavan riittävästi valmiuksia kohdata psyykkisesti oireilevia oppilaita. Erityisopettajat kokivat saavansa valmiuksia työkokemuksesta, työyhteisöltä sekä koulutuksista. Erityisopettajat mainitsivat saavansa tukea psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa työskentelyssä oppilashuollosta, luokanopettajilta, erityisluokan opettajilta, mentoriopettajilta ja lähiesihenkilöiltä. Ammatillisen yhteistyön toimivuudesta huolimatta oppilashuollon koettiin olevan liian työllistetty. Suomessa ei ole tehty aikaisempaa tutkimusta, joka keskittyisi pelkästään alakoulussa työskentelevien erityisopettajien kokemuksiin oppilaiden psyykkisen oireilun tunnistamisesta ja tukemisesta. Tutkimus vahvistaa aikaisempia tutkimustuloksia siitä, ettei erityisopettajien koulutus ja saatavilla olevat resurssit vastaavat nykyisiin työelämän vaatimuksiin psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa toimiessa. Tämän tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia alakoulussa työskenteleviä erityisopettajia, mutta tutkimus luo kuvaa erityisopettajien työn resursseista, koulutuksen tarpeista sekä työssäjaksamisesta psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa työskennellessä. Lisäksi tutkimus vahvistaa käsityksiä koulun tukitoimien resurssien puutteellisuudesta sekä kuinka laajasti psyykkisesti oireileva oppilas vaikuttaa kouluympäristössä.